HYVÄSTI FITFASHION, JATKAN MATKAANI!

Muistan hyvin, kun kaksi vuotta sitten aloin kirjoittamaan FitFashionilla ja tuttavapiiristä muutamat tytöt kysyivät: ”Miten SINÄ pääsit kirjoittamaan FitFashionille?!” Kysymys heitettiin ilmoille epäillen. Ilmeisesti he ovat seuranneet paljon tämän blogiportaalin ihmisiä, enkä minä voisi millään sopia siihen joukkoon. Täällä kirjoittaa heidän idoleitaan, joita katsotaan ylöspäin – miten minä (tavallinen ihminen), voisin siellä kirjoittaa. Heidän oli jotenkin mahdotonta sisäistää kyseistä asiaa…

Ei se välttämättä uskoa valanut omaa toimintaa kohtaan, mutta toisaalta en koskaan ollut antanutkaan paljon painoarvoa muiden mielipiteille – monessakaan asiassa ja kaikissa vähiten tässä. Kirjoittava mies on jotenkin vaikeaa kategorisoida. Kummallinen ja samalla hyvin haastava kategoria, koska 80 – 90 % lukijakunnasta blogimaailmassa on joka tapauksessa naispuolisia. Sen ryhmän mielenkiintoa on vaikea ylläpitää näin miehen näkökulmasta. En voi kirjoittaa esimerkiksi meikkaamisesta, kampaajalla käymisestä tai omista vaatevalinnoista, harvaa naista sellaista kiinnostaa, kun mies niistä kirjoittaisi (toisaalta taas, en niistä mitää tiedäkään). On keksittävä jotain muuta. On annettava jotain enemmän.

Annan itsestäni paljon

Olen kehittynyt kirjoittajana paljon tämän kolmen vuoden – blogin olemassa olon aikana. Oma ajatusmaailmani on kehittynyt valtavasti. Olen alkanut kirjoittamaan syvällisempiä tekstejä ja antamaan omasta maailmastani enemmän. Moni on pitänyt tällaisesta kirjoitustyylistä ja olen saanut hyvää palautetta sen takia. Esimerkiksi usein on kehuttu sitä, että kuinka hyvin osaan pukea ajatuksiani sanoiksi ja harva olisi uskonut, että ikäiseni ”mies” osaa kirjoittaa noin. Se on kaikki harjoituksen tulosta. En ole mikään luonnonlahjakkuus missään, enkä koe vieläkään olevani erityisen hyvä siinä mitä teen, mutta yritän olla joka päivä parempi.

Ne muutamat jotka ovat seuranneet tätä matkaa alusta asti tai hieman kauemmin, tietävät, että polku on ollut kaikkea muuta kuin tasainen. Kaikenlaista on tapahtunut, mutta aina on menty eteenpäin ja pyritty kehittymään ihmisenä. Uskon, että tarinoitani lukevat tuntevat minut jo paremmin kuin oma isäni, jos ajatuksenjuoksussani on pysynyt mukana.

Kääntöpuoli

Kirjoittaminen on antanut minulle enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Olen oppinut sen avulla itsestäni ja elämästä hyvin paljon. Osaan pukea tunteitani paremmin sanoiksi ja nähdä asioita eri tavoin kuin ennen. Minulta kysyttiin joskus: ”Osaatko kertoa jotain konkreettista, mitä kirjoittaminen on sinulle antanut?” – Osaan. Kirjoittaminen on antanut minulle kaikki ne keinot ja tavat asioiden käsittelyyn, kuinka nykyään mielessäni asioita näen. Olisin oikeasti nyt vain murto-osa siitä, mitä ilman kirjoittamista olisin…

Miehien kirjoittaminen lokeroidaan edelleen vahvasti. Säännöllisesti kohtaan saman perisuomalaisen ja sulkeutuneen kysymyksen: ”Oletko homo?” Kiitos vain kysymästä – en ole. Tunteista puhuminen ei vain yksinkertaisesti tunnu kuuluvan suomalaisen miehen sielunmaisemaan (myös naisille usein vaikeaa). Mikä on todella ikävää, koska henkilökohtaisesti en ainakaan vaihtaisi tunteista puhumisen kykyä enää pois. Suosittelen kaikkia avaamaan silmiä hieman enemmän ja kuuntelemaan sitä sisäistä ääntä, joka kovasti yrittää sinua neuvoa. Se tekee sinusta ainoastaan vahvemman.

Jatkan matkaa

Jatkan matkaa

Jatkan matkaa

Matka jatkuu samaan suuntaan, mutta on aika hypätä tältä tieltä pois. Aikaisemmat kirjoitukset ovat jo pohjustaneet tätä päätöstä monella tapaa. Päätin, että 2018 tulee olemaan muutoksien vuosi. Tänä vuonna mietin kaksi kertaa ennen kuin vastaan myöntävästi yhtään mihinkään ja luovun asioista, jotka eivät välttämättä enää palvele minua niin kuin haluaisin. Vaihdan entisiä asioita uusiin, jotka antavat minulle enemmän – erityisesti psyykkisessä näkökulmassa. Haluan löytää enemmän aikaa itselleni ja käyttää aikani monessa suhteessa järkevämmin, asioihin mitkä tuntuvat oikeilta.

Jätän FitFashionin ja jatkan syväluotaavia kirjoituksiani omalla sivustollani. Olen pyöritellyt ajatusta mielessäni jo jonkin aikaa ja punninnut erilaisia variaatioita. Tämä ratkaisu tuntuu oikealta – silloin ratkaisu on parempi tehdä, eikä jäädä miettimään sen enempää. Varmasti jossain määrin ”menetän” tämän päätöksen mukana jotain, mutta tiedän myös löytäväni edestäni mahtavia asioita.

Voin nyt sanoa ylpeänä niille epäileville tytöille ja kaikille muille: ”Been there, done that!” Haluaisin edelleen kovasti olla sellainen ihminen, jota joku voi katsoa ylöspäin ihaillen, kuten monia tällä alustalla kirjoittavia katsotaan. On ollut hienoa kuulua osaksi sellaista ryhmää ja kehittyä sen mukana. Kiitos.

Kiitos kaikille jotka ovat lukeneet FitFashionin puolella kirjoituksiani ja tarinoitani, jatkossa en enää kirjoita täällä. Kiitos kaikille, jotka ovat jättäneet mahtavia kommentteja, ottaneet minuun yhteyttä ja parantaneet maailmaani! Kiitos.

Kohti uusia mahdollisuuksia! 


Jatkossa minut ja tarinani löydät osoitteesta: www.aarohuttunen.com

Instagramista minut löytää nimimerkillä @aarohuttunen
Youtuben maailmassa myös nimimerkillä @aarohuttunen

Toivottavasti näen sinut vielä! Kiitos paljon kaikesta! 🙂

MIETI KAKSI KERTAA ENNEN KUIN VASTAAT: KYLLÄ

Vuosi 2018. Päätin viime joulukuussa, että mietin kaksi kertaa ennen kuin vastaan: ”Kyllä.” yhtään mihinkään. Olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa koko elämä on täysin auki. Kirjaimellisesti. Opiskelut ovat loppuneet. Minulla ei ole vakituista työtä, jolla pystyisin itseni elättämään. Yrittäjyys on toistaiseksi vielä sivutoimista – ennen kuin keksin paikan, jossa haluan ja pystyn tekemään sitä päätoimisesti. Asuntoakaan ei ole, ei pysyvää osoitetta. Tilanteeni on mielenkiintoinen. Mahdollisuudet ovat rajattomat!

Kyllä vai Ei?

Olen miettinyt kymmeniä ja taas kymmeniä vaihtoehtoja, mitä seuraavaksi? Olen selaillut työpaikkailmoituksia ja laittanut jopa muutaman hakemuksen. Erilaisia työmahdollisuuksia on tullut katsottua niin Australiasta, Amerikasta kuin kaikkialta Euroopastakin, myös ”cruise” -jobeja olen katsonut eli työtä 70 – 100 metrisellä huvijahdilla. Olen tutustunut vapaaehtoistyöhön – voisin lähteä esimerkiksi Afrikkaan ruokkimaan leijonia tai Intiaan pelastamaan valaita. Tutkin Euroopan Interrail näkymiä ja matkasivustojen lentotarjontaa on tullut vilkuiltua. Mietin erityisesti sitä, että haluaisinko nyt lähteä yrittämään täyspäiväisesti. Mutta minne ja mitä? Kysymyksiä on satoja, niin myös mahdollisuuksia.

Työtarjouksiakin on jo tullut, mutta haluan miettiä tällä hetkellä kaikkea ensin kaksi kertaa. Vielä viime vuonna olisin vastannut ensimmäiseen työtarjoukseen salaman nopeasti myöntävästi, mutta nyt tilanne on toinen. Haluan tehdä oikean päätöksen, koska edellinen vuosi meni lähes tulkoon eläen deadlinestä deadlineen – koulutehtäviä, jotka eivät edistäneet elämääni mitenkään, projekteja, joihin käytin aivan liikaa aikaa verraten siihen, mitä ne minulle antoivat. En miettinyt tarpeeksi tarkasti sitä, mitä oikeasti halusin ja kuinka arvokasta aika on. Kerkesin tekemään paljon mahtavia asioita, mutta liian usein kohtasin tunteen: ”Olikohan tämä sittenkään oikea valinta?

Kyllä

Odottaminen kannattaa

Tiedän nykyään, että asioista kieltäytyminen avaa eteen uusia ovia, koska sinulla on enemmän aikaa käytettävissäsi. Olen huomannut sen. Usein tarjoukset hyppäävät suoraan vasten kasvoja, niin töiden kuin esimerkiksi alennusmyyntien kanssa. Siinä tilanteessa kannattaa hetkeksi, jos toiseksi pysähtyä ja miettiä, että: ”Haluanko ja tarvitsenko tätä ehdottomasti?” Ensimmäinen äkkipikainen tunne joka mieleen tulee, ei välttämättä johda oikeaan ratkaisuun. Jos nyt vastaan ehdotukseen myöntävästi – käytänkö seuraavat 12 kuukautta elämästäni jossain missä en edes välittäisi olla? Jos nyt tartun tähän tarjoukseen, keksinkö 1 000 €:lle paremman käyttötarkoituksen myöhemmin?

Jos vastaus esitettyihin kysymyksiin tai ehdotuksiin ei tunnu sydämessä heti oikealta, kannattaa miettiä toisen kerran ennen vastaamista. Henkilökohtaisesti etsin tällä hetkellä tilannetta ja tunnetta, jossa pystyn huutamaan ”Fuck Yeah! I’m all in.

Kyllä

Monet ovat sanoneet minulle: ”Ota ensimmäinen työ jota tarjotaan!” Olen tehnyt niin viimeiset 8 vuotta – olen vastannut lähes kaikkeen myöntävästi (98 % varmuudella). Nyt on aika miettiä kaksi kertaa ennen kuin vastaan: ”Kyllä”. Kiitos kaikista neuvoista, mutta tällä kertaa kuuntelen oman sydämeni ääntä tarkasti ja annan sille aikaa.

Mieluummin kuukausi paikallaan kuin 12 kuukautta väärässä suunnassa.


SOSIAALINEN MEDIA
Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Youtube: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin

Löydät minut ja tarinani osoitteesta: www.aarohuttunen.com

Tervetuloa mukaan seikkailuihin!