VLOG 1, ENSIMMÄINEN ASKEL OTETTU

Vlog, vlog, vlog? Ajatus on pyörinyt kauan mielessäni. Itseasiassa ensimmäinen videoblogi on ollut useaan otteeseen hyvin lähellä toteutumistaan, koska hankin videokameran täysin elämän videoimista varten keväällä 2015. Olin silloin varma, että haluan aloittaa tekemään vlogeja. Aloitinkin. Kuvasin elämääni, mutta en kuitenkaan koskaan julkaissut mitään muiden nähtäväksi. Miksi en?

En ollut siihen henkisesti valmis. En ollut silloin sujut itseni kanssa, epäilin paljon tekemisiäni. Pelkäsin muiden mielipiteitä ja kaikista eniten pelkäsin itseäni. Kuuluin niihin ihmisiin, jotka peiliin katsoessaan osaavat nimetä kaikki virheet ja epäkohdat… Kamera jäi hyllylle pölyttymään.

Ajatus jäi kalvamaan mielen perukoille, sillä olin päättänyt toteuttaa suunnitelman. Sitä vaihetta kesti noin 2 vuotta. Ajatuksia ajatuksien perään, ennen varsinaista toimintaa.

Vlog

Oikeastaan olen harjoitellut videointia lähes koko sen ajanjakson, koska olenhan kuvannut itsestäni lyhyitä videoita Snapchatissa (@aarouh) ja myöhemmin myös Instagramin storien (@aarohuttunen) välityksellä. Lyhyet 5 – 10 sekunnin videon pätkät eivät kuitenkaan koskaan olleet alkuperäinen suunnitelmani. Halusin aina antaa jotain enemmän.

Lyhyet videot joka tapauksessa ovat toimineet hyvänä harjoituksena ennen varsinaisia pidempiä kuvaussessioita. Mitä enemmän itseään on kirjaimellisesti joutunut katsomaan ruudun läpi, sitä paremmin on oppinut hyväksymään ja käsittelemään omia pieniä epäsuhtiaan. Kukaan ei ymmärrä sitä toisen ihmisen kohdalla, mutta jokainen aivan varmasti ymmärtää asian viimeistään itsensä kohdalla. 

Miksi nyt?

Tuli hetki, kun pystyin irtaantumaan omasta arjestani, omista rutiineistani, joita tunnollisesti noudatan päivä päivältä ja viikko viikolta. Lähdin ”lomalle”. 2 viikkoa Espanjassa. Kaukana kaikesta tutustu. Ei velvollisuuksia, ei kiirettä mihinkään. Otin kameran käteeni ja aloin puhua.

Ulkomailla se tuntui niin helpolta ja luonnolliselta. Olinhan turisti, täysin tuntemattomassa maassa ja tuntemattomien ihmisten keskuudessa. Tätähän turistit tekevät, kuvaavat kaikkea. Minäkin kuvasin kaikkea ja siinä sivussa eksyin myös itse kameran eteen. Olen jossain määrin oppinut olemaan välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä ja katseista, mutta Suomessa tällainen toimintahan on lähestulkoon tuomittavaa. Miksi kukaan puhuisi videokameralle? Harva ymmärtää edes sitä, että puhutaan kännykälle ja lähetetään video eteenpäin kaverien nähtäväksi.

Harjoittelin kuvaamista tietoisesti sellaisessa ympäristössä, josta en tiennyt mitään. Se tuntui hyvältä. Se oli hyvä ajatus! Sain samalla lomalle paljon uutta tekemistä, koska en ole ”uima-allastyyppiä”, en viihdy uima-altailla paikoillani. Aloin muokkaamaan videoita, eikä lopputulos näyttänyt omaan silmään näin aloittelijan tekemänä liian huonolta (itsekritiikin taso on korkealla).

Sain loman aikana napattua useita videoita. Kaikkein tärkeintä siinä on se, että nautin videoleikkeiden ottamisesta ja erityisesti niiden muokkaamisesta. Sain päästää vapaaksi luovan puoleni täysin uudella tavalla!

Miksi vlog?

Samoin kuin blogini kanssa, haluan oppia uusia taitoja, haluan oppia itsestäni enemmän ja haluan antaa itsestäni muille enemmän. Blogini on kohta kolme vuotta ”vanha” ja kiinnostus sen suhteen ei ole näyttänyt vieläkään hiipumisen merkkejä. Haluan kuitenkin kirjallisten tuotosten lisäksi antaa itsestäni vieläkin enemmän, haluan näyttää millainen henkilö oikeasti olen. Osittain olen varmasti pystynyt näyttämään sen blogini kautta, mutta olen 100% varma myös siitä, että videoiden kautta pystyn ilmaisemaan itseäni täysin uudella tavalla.

Siitä vloggaamisessani tulee olemaan kysymys. Haluan kehittää itseäni ja samalla antaa muille ajattelemisen aiheita sekä neuvoja. Olen nähnyt jo paljon, vaikken itseasiassa ole nähnyt vielä mitään, koska tarina on vasta alkamassa. En tietoisesti ole kirjoittanut tämän tarinan käsikirjoitusta vielä valmiiksi. On mielenkiintoista nähdä mihin se tulee johtamaan… Ja haluaisin kovasti, että astuisit mukaan tälle matkalle sekä samalla osallistuisit matkan käsikirjoituksen toteutukseen!

Mitä haluaisit nähdä? Mistä haluaisit kuulla? Minkälaista sisältöä voisin tehdä? Mitä haluaisit tietää? Missä haluaisit materiaalia kuvattavan? Miten voisin auttaa?

VLOG 1 löytyy nyt Youtubesta! Käy tutustumassa materiaaliin ja jätä ihmeessä kommentti millaisia ajatuksia video herättää:

ELÄMÄ ON DOKUMENTOIMISEN ARVOINEN

Ensimmäinen askel on kaikista vaativin.

PERFEKTIONISMI, HEIKKOUDESTA VAHVUUDEKSI

TOIVEPOSTAUS

Ihan ensimmäisenä pakko sanoa, että minusta on aivan mahtavaa, kun saan sellaisia kysymyksiä, jotka vaativat oikeasti syvällisempää ajattelua. Otan kysymykset aina positiivisena haasteena, enkä tosiaan karta mitään aihetta. Joten. Koska olen monesti sanonut olevani ”perfektinisti” – ainakin jossain määrin usean asian suhteen, sain aiheeseen liittyen seuraavanlaisen kysymyksen: ”Haluaisin kuulla mielipiteesi perfektionismista. Pidätkö sitä enemmän hyveenä vaiko pitäisikö siitä ainakin jossain määrin pyrkiä eroon?

Kiitos todella tästä kysymyksestä! Jännittävällä tavalla haastava kysymys. En ole psykologi (ainakaan vielä), joten voin puhua ainoastaan omasta kokemuksestani sekä tuntemuksistani, ja aion sen myös tehdä. Anyway, psykologia on osa-alue joka kiinnostaa minua äärimmäisen paljon. Itseasiassa, jatkuvasti koko ajan vain enemmän. Olisi aivan mahtavaa oppia tulkitsemaan ihmisiä kuin avointa kirjaa, niin hyvässä kuin pahassa.

Perfektionismi

Määritellään ensin vähän käsitettä perfektionismi. Yksinkertaisuudessaan perfektionistit haluavat tehdä asiat mahdollisimman hyvin tai jopa täydellisyyttä tavoitellen. Pystyn lukemaan itseni kuuluvaksi tähän kategoriaan. Piirre on kuitenkin jäänyt hieman taka-alalle elämän edetessä ja itsetutkiskelun kautta. Enää perfektionismi ei välttämättä näyttäydy niin selvästi kuin aikaisemmin. En ole piirrettä käytännössä yrittänyt koskaan peittää tai hävittää, koska näen siinä paljon hyviä puolia, vaikka perfektionismi saattaa kuulostaa monen mielestä negatiiviselta asialta.

Kerron muutaman konkreettisen esimerkin omasta käyttäytymisestäni:

1. Aikoinaan, kun vietin hyvin paljon aikaani virtuaalimaailmoissa – ainoa tavoitteeni oli olla yksinkertaisesti paras siinä mitä tein. Pelasin sellaisia pelejä, joissa pystyi valtaamaan alueita, tuhoamaan vastustajan tai jollain tavalla näyttämään paremmuutensa. Rakastin pelejä, joissa vastassa oli oikeita ihmisiä ja jotka vaativat sitä, että viet taitojasi kokoajan uudelle tasolle. Toinen osapuoli oli pakko voittaa keinoja kaihtamatta. En kirjaimellisesti ollut hyvä häviämään – sananmukaisessa merkityksessä. Kun pelaat jotain peliä yli 300 PÄIVÄÄ, alat jossain määrin hallitsemaan sitä.

2. Kun teen jotain joka vaatii luovuutta, haluan, että jokainen yksityiskohta on kohdallaan. On se sitten piirtäminen, jota joskus harrastin. Internetsivujen muokkaaminen tai blogitekstin kirjoittaminen (Ja kyllä, haluan, että jokainen piste, pilkku ja ajatusviiva ovat oikeilla paikoillaan, vaikka en välttämättä äidinkieltä täydellisesti vielä käsittele). Muutenkin pidän esimerkiksi siitä, että kaikki esineet ovat aina omilla paikoillaan ja tarkassa järjestyksessä.

3. Olen todella täsmällinen, kun puhutaan aikatauluista. Voin melkein vannoa olevani ajoissa 99,9 % ajasta. Koulutehtävät palautetaan aina mieluummin liian aikaisin, kuin liian myöhään. Aikataulusta on pidettävä kiinni ja odottaminen tuntuu aivan hirveältä ajan hukalta.

Siinä vain muutama malliesimerkki, joista jokaisen sanoisin olevan rinnastettavissa perfektionismiin, jos aivan oikein olen käsittänyt. Oikeastaan näen perfektionismin nykyään lähes pelkästään positiivisessa valossa omalla kohdallani, koska täydellisyyden tavoittelu motivoi minua suuresti. En ole neuroottinen asian suhteen. Tiedän muun muassa sen, etten koskaan tule olemaan täydellisen tyytyväinen omaa vartaloani kohtaan, mutta se on ainoastaan voimanlähde ja vie eteenpäin. Perfektionismi toimii sisäisenä motivaattorina. Saan suurta mielihyvää sellaisten tavoitteiden saavuttamisesta, joiden eteen olen nähnyt todella paljon vaivaa ja voin rehellisesti sanoa ääneen, että tein kaiken niin hyvin, kuin sillä hetkellä pystyin. Onneen ei ole oikotietä.

Perfektionismi paheena

Tietenkin perfektionismi pitää sisällään myös erittäin huonojakin sivuraiteita. Henkilökohtaisesti saatan keskittyä pikkutarkkoihin asioihin aivan liikaa ja huomaan sen itsekin. Tällaisia esimerkkejä ovat logon tai nimimerkin keksiminen, kun joku toinen kelpuuttaa 30 sekunnissa nimimerkiksi ”DRAGONMASTER6000”, niin itse en todellakaan miettisi sellaista vaihtoehtoa sekuntiakaan. Kuten jo sanoin. Isot alkukirjaimet ja siisti kokonaisuus hivelevät sieluani – en voisi esiintyä tuollaisen nimimerkin takana koskaan.

Pahimmassa tapauksessa perfektionistit asettavat itselleen aivan liian korkeita tavoitteita, joita ei voi saavuttaa. Siitä sitten seuraa  surua, turhautuneisuutta, epäonnistumisen tunnetta ja/tai pakonomaisuutta. Tähän kierteeseen vajotessa voi todellakin sattua ja paljon. Perfektionistiin sattuu itseensä ja silloin sattuu todennäköisesti myös läheisiin. Epäonnistuminen tuntuu todella syvällä luissa ja ytimissä asti… Miksi en pysty saavuttamaan tavoitteitani? Miten olen näin turha? Perfektionismi saattaa lamaannuttaa täysin.

Henkilökohtainen perfektionismin käsittely

Kun perfektionismiin yhdistetään ennakkoluulottomuus, rento elämänasenne ja positiivinen suhtautuminen asioihin – voidaan saada aikaan erittäin hyvä kombo. Kyseinen yhdistelmä on kehittynyt kohdallani tässä vuosien mittaan, erilaisten vastoinkäymisten takia ja kokemusten ansiosta. Tiedostan jossain määrin omat ”heikkouteni” perfektionismin suhteen, mutta harvemmin edes haluan niihin millään tavalla puuttua. Osaan nykyään lajitella asioita huomattavasti paremmin tärkeysjärjestykseen. Aikaisemmin saatoin esimerkiksi haluta koulusta tietyn keskiarvon ja panostin silloin kaikkiin aineisiin yhtälailla. Myös niihin, jotka minua eivät välttämättä edes kiinnostaneet millään asteella. Tein asiat mielestäni niin hyvin kuin pystyin. Ei sekään aina riittänyt, koska en ole ollut luontaisesti kovin lahjakas koulussa ja sitten sattui.

Nyt muutamia tutkintoja käyneenä ja opinahjoissa istuneena olen  vähitellen oppinut priorisoimaan asioita. En todellakaan enää panosta kaikkiin tehtäviin samanvertaisesti. Toiset kurssit kuuluvat mielessäni täysin ”pois alta” -kategoriaan, joiden arvosanalla ei käytännössä ole tulevaisuuden kannalta mitään merkitystä. Priorisoinnin avulla pystyn kiertämään epäonnistumisen tunteita hyvin. Täydellisyyden tavoittelu on usein ainoastaan esteenä suoriutumisen kannalta, se mahdollisesti kasaa vain paineita omien hartioiden päälle, joka ei puolestaan tiedä hyvää.

Perfektionismini on saanut myös kovia kolauksia yksin asumisen kautta. Kasvattavia kolauksia. Missään vaiheessa en ole nimittäin vielä etsinyt sellaista täydellistä asuntoa itselleni. Yhdessäkään asunnossa, jossa olen asunut, en pystyisi näkemään itseäni asumassa pitkiä aikoja. Olen asunut noin 15:sta eri osoitteessa. Näen jokaisen niistä olleen vain sijaisasuntoja – yhtäkään en ole kutsunut kodiksi, asunto jossa tällä hetkellä asun on ainoastaan kämppä. Ei mitään pysyvää. Tällainen ajatusmalli on antanut todella paljon anteeksi ja kasvattanut luonnetta. Kaiken ei todellakaan tarvitse olla täydellistä. Harva asia loppujen lopuksi muutenkaan ikinä tulee olemaan täydellistä, ellei itse onnistu maalaamaan ajatusmaailmaansa sellaista kuvaa.

Täydellistä elämää ei ole, mutta täydellisiä hetkiä on!

Heikkous vai Vahvuus?

Voin puhua ainoastaan omasta kokemuksestani ja siitä kuinka vuosien varrella olen oppinut käsittelemään omia tunteitani. En koskaan tule olemaan täydellinen – enkä itseasiassa haluakaan. Henkilökohtaisesti olen valmis ottamaan ne askeleet kohti epätäydellisyyttä, että pystyisin kehittymään ihmisenä vahvemmaksi ja siinä vaiheessa perfektionismista tulee kantava voima, koska haluan aina selviytyä mahdollisimman hyvin. En välttämättä täydellisesti, koska hyvä riittää erinomaisesti.

Neuroottisuus ja asioiden ylikorostaminen voivat johtaa tyytymättömyyteen.
Kukaan ei tule koskaan olemaan täydellinen, vähempikin riittää.


Seuraile sosiaalisessa mediassa &
Pysy ajantasalla uusimmista päivityksistä! 😉

Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin