PERFEKTIONISMI, HEIKKOUDESTA VAHVUUDEKSI

TOIVEPOSTAUS

Ihan ensimmäisenä pakko sanoa, että minusta on aivan mahtavaa, kun saan sellaisia kysymyksiä, jotka vaativat oikeasti syvällisempää ajattelua. Otan kysymykset aina positiivisena haasteena, enkä tosiaan karta mitään aihetta. Joten. Koska olen monesti sanonut olevani ”perfektinisti” – ainakin jossain määrin usean asian suhteen, sain aiheeseen liittyen seuraavanlaisen kysymyksen: ”Haluaisin kuulla mielipiteesi perfektionismista. Pidätkö sitä enemmän hyveenä vaiko pitäisikö siitä ainakin jossain määrin pyrkiä eroon?

Kiitos todella tästä kysymyksestä! Jännittävällä tavalla haastava kysymys. En ole psykologi (ainakaan vielä), joten voin puhua ainoastaan omasta kokemuksestani sekä tuntemuksistani, ja aion sen myös tehdä. Anyway, psykologia on osa-alue joka kiinnostaa minua äärimmäisen paljon. Itseasiassa, jatkuvasti koko ajan vain enemmän. Olisi aivan mahtavaa oppia tulkitsemaan ihmisiä kuin avointa kirjaa, niin hyvässä kuin pahassa.

Perfektionismi

Määritellään ensin vähän käsitettä perfektionismi. Yksinkertaisuudessaan perfektionistit haluavat tehdä asiat mahdollisimman hyvin tai jopa täydellisyyttä tavoitellen. Pystyn lukemaan itseni kuuluvaksi tähän kategoriaan. Piirre on kuitenkin jäänyt hieman taka-alalle elämän edetessä ja itsetutkiskelun kautta. Enää perfektionismi ei välttämättä näyttäydy niin selvästi kuin aikaisemmin. En ole piirrettä käytännössä yrittänyt koskaan peittää tai hävittää, koska näen siinä paljon hyviä puolia, vaikka perfektionismi saattaa kuulostaa monen mielestä negatiiviselta asialta.

Kerron muutaman konkreettisen esimerkin omasta käyttäytymisestäni:

1. Aikoinaan, kun vietin hyvin paljon aikaani virtuaalimaailmoissa – ainoa tavoitteeni oli olla yksinkertaisesti paras siinä mitä tein. Pelasin sellaisia pelejä, joissa pystyi valtaamaan alueita, tuhoamaan vastustajan tai jollain tavalla näyttämään paremmuutensa. Rakastin pelejä, joissa vastassa oli oikeita ihmisiä ja jotka vaativat sitä, että viet taitojasi kokoajan uudelle tasolle. Toinen osapuoli oli pakko voittaa keinoja kaihtamatta. En kirjaimellisesti ollut hyvä häviämään – sananmukaisessa merkityksessä. Kun pelaat jotain peliä yli 300 PÄIVÄÄ, alat jossain määrin hallitsemaan sitä.

2. Kun teen jotain joka vaatii luovuutta, haluan, että jokainen yksityiskohta on kohdallaan. On se sitten piirtäminen, jota joskus harrastin. Internetsivujen muokkaaminen tai blogitekstin kirjoittaminen (Ja kyllä, haluan, että jokainen piste, pilkku ja ajatusviiva ovat oikeilla paikoillaan, vaikka en välttämättä äidinkieltä täydellisesti vielä käsittele). Muutenkin pidän esimerkiksi siitä, että kaikki esineet ovat aina omilla paikoillaan ja tarkassa järjestyksessä.

3. Olen todella täsmällinen, kun puhutaan aikatauluista. Voin melkein vannoa olevani ajoissa 99,9 % ajasta. Koulutehtävät palautetaan aina mieluummin liian aikaisin, kuin liian myöhään. Aikataulusta on pidettävä kiinni ja odottaminen tuntuu aivan hirveältä ajan hukalta.

Siinä vain muutama malliesimerkki, joista jokaisen sanoisin olevan rinnastettavissa perfektionismiin, jos aivan oikein olen käsittänyt. Oikeastaan näen perfektionismin nykyään lähes pelkästään positiivisessa valossa omalla kohdallani, koska täydellisyyden tavoittelu motivoi minua suuresti. En ole neuroottinen asian suhteen. Tiedän muun muassa sen, etten koskaan tule olemaan täydellisen tyytyväinen omaa vartaloani kohtaan, mutta se on ainoastaan voimanlähde ja vie eteenpäin. Perfektionismi toimii sisäisenä motivaattorina. Saan suurta mielihyvää sellaisten tavoitteiden saavuttamisesta, joiden eteen olen nähnyt todella paljon vaivaa ja voin rehellisesti sanoa ääneen, että tein kaiken niin hyvin, kuin sillä hetkellä pystyin. Onneen ei ole oikotietä.

Perfektionismi paheena

Tietenkin perfektionismi pitää sisällään myös erittäin huonojakin sivuraiteita. Henkilökohtaisesti saatan keskittyä pikkutarkkoihin asioihin aivan liikaa ja huomaan sen itsekin. Tällaisia esimerkkejä ovat logon tai nimimerkin keksiminen, kun joku toinen kelpuuttaa 30 sekunnissa nimimerkiksi ”DRAGONMASTER6000”, niin itse en todellakaan miettisi sellaista vaihtoehtoa sekuntiakaan. Kuten jo sanoin. Isot alkukirjaimet ja siisti kokonaisuus hivelevät sieluani – en voisi esiintyä tuollaisen nimimerkin takana koskaan.

Pahimmassa tapauksessa perfektionistit asettavat itselleen aivan liian korkeita tavoitteita, joita ei voi saavuttaa. Siitä sitten seuraa  surua, turhautuneisuutta, epäonnistumisen tunnetta ja/tai pakonomaisuutta. Tähän kierteeseen vajotessa voi todellakin sattua ja paljon. Perfektionistiin sattuu itseensä ja silloin sattuu todennäköisesti myös läheisiin. Epäonnistuminen tuntuu todella syvällä luissa ja ytimissä asti… Miksi en pysty saavuttamaan tavoitteitani? Miten olen näin turha? Perfektionismi saattaa lamaannuttaa täysin.

Henkilökohtainen perfektionismin käsittely

Kun perfektionismiin yhdistetään ennakkoluulottomuus, rento elämänasenne ja positiivinen suhtautuminen asioihin – voidaan saada aikaan erittäin hyvä kombo. Kyseinen yhdistelmä on kehittynyt kohdallani tässä vuosien mittaan, erilaisten vastoinkäymisten takia ja kokemusten ansiosta. Tiedostan jossain määrin omat ”heikkouteni” perfektionismin suhteen, mutta harvemmin edes haluan niihin millään tavalla puuttua. Osaan nykyään lajitella asioita huomattavasti paremmin tärkeysjärjestykseen. Aikaisemmin saatoin esimerkiksi haluta koulusta tietyn keskiarvon ja panostin silloin kaikkiin aineisiin yhtälailla. Myös niihin, jotka minua eivät välttämättä edes kiinnostaneet millään asteella. Tein asiat mielestäni niin hyvin kuin pystyin. Ei sekään aina riittänyt, koska en ole ollut luontaisesti kovin lahjakas koulussa ja sitten sattui.

Nyt muutamia tutkintoja käyneenä ja opinahjoissa istuneena olen  vähitellen oppinut priorisoimaan asioita. En todellakaan enää panosta kaikkiin tehtäviin samanvertaisesti. Toiset kurssit kuuluvat mielessäni täysin ”pois alta” -kategoriaan, joiden arvosanalla ei käytännössä ole tulevaisuuden kannalta mitään merkitystä. Priorisoinnin avulla pystyn kiertämään epäonnistumisen tunteita hyvin. Täydellisyyden tavoittelu on usein ainoastaan esteenä suoriutumisen kannalta, se mahdollisesti kasaa vain paineita omien hartioiden päälle, joka ei puolestaan tiedä hyvää.

Perfektionismini on saanut myös kovia kolauksia yksin asumisen kautta. Kasvattavia kolauksia. Missään vaiheessa en ole nimittäin vielä etsinyt sellaista täydellistä asuntoa itselleni. Yhdessäkään asunnossa, jossa olen asunut, en pystyisi näkemään itseäni asumassa pitkiä aikoja. Olen asunut noin 15:sta eri osoitteessa. Näen jokaisen niistä olleen vain sijaisasuntoja – yhtäkään en ole kutsunut kodiksi, asunto jossa tällä hetkellä asun on ainoastaan kämppä. Ei mitään pysyvää. Tällainen ajatusmalli on antanut todella paljon anteeksi ja kasvattanut luonnetta. Kaiken ei todellakaan tarvitse olla täydellistä. Harva asia loppujen lopuksi muutenkaan ikinä tulee olemaan täydellistä, ellei itse onnistu maalaamaan ajatusmaailmaansa sellaista kuvaa.

Täydellistä elämää ei ole, mutta täydellisiä hetkiä on!

Heikkous vai Vahvuus?

Voin puhua ainoastaan omasta kokemuksestani ja siitä kuinka vuosien varrella olen oppinut käsittelemään omia tunteitani. En koskaan tule olemaan täydellinen – enkä itseasiassa haluakaan. Henkilökohtaisesti olen valmis ottamaan ne askeleet kohti epätäydellisyyttä, että pystyisin kehittymään ihmisenä vahvemmaksi ja siinä vaiheessa perfektionismista tulee kantava voima, koska haluan aina selviytyä mahdollisimman hyvin. En välttämättä täydellisesti, koska hyvä riittää erinomaisesti.

Neuroottisuus ja asioiden ylikorostaminen voivat johtaa tyytymättömyyteen.
Kukaan ei tule koskaan olemaan täydellinen, vähempikin riittää.


Seuraile sosiaalisessa mediassa &
Pysy ajantasalla uusimmista päivityksistä! 😉

Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin

TREENAAMATON NAINEN, VOISINKO SEURUSTELLA?

TOIVEPOSTAUS

Sain kiinnostavan yhdistelmä kysymyksen, aiheenaan treenaamaton nainen ja seurustelu. Kysymys kuului seuraavasti: ”Pidätkö treenaavista naisista ja voisitko seurustella sellaisen naisen kanssa, joka ei treenaa?”. Kysymys on todella hyvä ja herättää mielenkiintoni. Kiitos siitä! Mielelläni pohdin asiaa syvemmin.

Olen miettinyt kyseistä asiaa itsekseni useaan otteeseen ja olen myös kirjoittanut muutaman tekstin aihetta sivuten. Esimerkiksi sain aikaisemmin kysymyksen: Millainen nainen herättää mielenkiintosi ulkoisesti? Jatkokysymyksenä seurasi: Pidätkö myös naisilla treenatuista vartaloista? Vastasin kokonaisen päivityksen verran kysymyksiin ja kerroin oman mielipiteeni siitä, minkälaiset ulkoiset seikat naisessa herättävät mielenkiintoni, sekä miksi lihaksikkuus minua viehättää. Listasin 5 kohtaa, joihin ensimmäisenä kiinnitän huomiota naisen ulkoisessa olemuksessa. Voin sen verran paljastaa, että lihaksikkuus ei ole niistä ensimmäinen, eikä itsessään pelkkä kuntosaliharrastus herätä mielenkiintoani. Aikaisempaa tekstiä enempää tässä avaamatta (tutustu tekstiin: Millainen Nainen Herättää Mielenkiintosi Ulkoisesti?).

Kirjoitin aiemmin samankaltaista aihetta sivuten, niin sanotun mielipidekirjoituksen miehen näkökulmasta ”liian lihaksikkaista naisista”, koska naispuolista ystävääni arvosteltiin treenaamisen takia. Nykypäivän naisihanne, kun ei enää taida olla langan laihan mallin tasolla. Listasin tähänkin kirjoitukseen 5 erilaista kohtaa, mitä kuntosalilla hankitut pyöreät pakarat omistajastaan kertovat (teksti: ”Liian” Lihaksikas Nainen).

treenaamaton nainen

Treenaamaton nainen

Palataan tämän kirjoituksen innoittamaan kysymykseen ja viedään aikaisempia ajatuksiani hieman pidemmälle. Voisinko siis seurustella naisen kanssa, joka ei treenaisi? Oletan, että kysymyksessä haetaan takaa ensisijaisesti kuntosaliharjoittelua. Ja vastaus liittyen kuntosaliin on, että tottakai voisin seurustella ihmisen kanssa joka ei käy salilla. Mutta, jos kuitenkin kysymyksessä haetaankin takaa sitä, että tämä nainen on täysin treenaamaton. Ei kävisi esimerkiksi lenkillä, ei uimassa, ei ratsastamassa, eikä harrastaisi minkäänlaista liikunnallista aktiviteettia. Tällaiseen kysymyksen asetteluun voisin rehellisesti vastata, etten voisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa. Pidemmät sairaslomat tai muut vastaavat ajanjaksot luetaan laskuista pois.

Mielestäni on välttämättömyys harrastaa jotain liikunnallista, ihan vain jo oman fyysisen- ja psyykkisen hyvinvoinnin takia. Ei sen todellakaan tarvitse olla kuntosaliharrastus, eikä niin tavoitteellista tai aktiivista, kuin oma suhtautumiseni tähän elämäntavaksi tulleeseen treenaamiseen on. Minulla kuitenkin on monenlaisia positiivisia mielleyhtymiä treenaavia naisia kohtaa, kuten: terveelliset elämäntavat, päättäväisyys ja itsekunnioitus. Kaikki ovat sellaisia arvoja, joita arvostan ja joihin pystyn samaistumaan. Jos nainen viihtyy esimerkiksi sohvalla paremmin kuin ulkoilmassa, niin todennäköisesti emme ole Perfect Match. Meillä ei luultavasti ole silloin samanlaista arvomaailmaa, eikä välttämättä myöskään hirveästi mitään muutakaan yhteistä.

Niin ja, vaikka tämän tarinan sohvalla makaava treenaamaton nainen olisi kuinka hyvännäköinen, niin ei se tuo minkäänlaista lisäarvoa, jos ajatellaan seurustelun näkökulmaa. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ulkonäöllä ole väliä. Tottakai sillä on väliä, mutta vielä enemmän on merkitystä esimerkiksi elämänasenteella, arvomaailmalla ja tavoitteilla. Jos emme jakaisi edellä mainituista kuin saman sohvan — kylmästi sanottuna, en viitsisi kummemmin asiaa käsitellä. Ei se silloin ole edes yrittämisen arvoista.

treenaamaton

Harjoittelu itseäsi varten

Ihminen voi tietenkin muuttua, milloin tahansa, jos tahtotila on oikeanlainen. Olin itsekin täysin ”treenaamaton” 15-vuotiaaksi asti ja aloitin varsinaisesti liikkumaan vasta silloin ”kunnolla”. Jokaisen on kuitenkin muututtava ensimmäisenä itsensä takia, eikä kenenkään muun. Kuitenkin, kun ajatellaan seurustelua, niin alkutilanteessa olisi hyvin positiivista, että jaettaisiin yhdessä edes muutamia samanlaisia elämän perusarvoja ennen mitään muuta. Samankaltainen harrastuneisuus varmasti antaisi suhteelle yhden tukevan pilarin, jonka päälle rakentaa.

Tiivistetään tähän loppuun vastaus vielä lyhyempään muotoon: Kuntosalilla treenaaminen ei ole välttämättömyys seurustelun suhteen, mutta liikunnallinen aktiivisuus joka tapauksessa on.

Sanotaan vastakohtien täydentävän toisiaan, jotain yhteistä on kuitenkin oltava.


Seuraile sosiaalisessa mediassa &
Pysy ajantasalla uusimmista päivityksistä! 😉

Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin