LUOPUMINEN ON OSA ELÄMÄÄ

Olen miettinyt paljon ajankäyttöäni viimeisen vuoden / puolen vuoden aikana. Mitä haluan tehdä, minne haluan mennä ja mihin aika kannattaisi käyttää. Koska aikaa on vain rajallisesti käytössä, on pakko jossain vaiheessa luopua jostain. Mutta mistä?

Luopuminen

Luopuminen on siinä määrin melko pelottava sana, koska se tarkoittaa sitä, että jätetään jotain ”jälkeen”, joko kokonaan tai osittain. Kuolema on luopumista toisesta ihmisestä, tavaroiden lahjoittaminen on luopumista ja esimerkiksi toiselle paikkakunnalle muuttaminen saattaa olla monella tavalla luopumista. Jos asiaa lähdetään käsittelemään tästä näkökulmasta, tämä monologi saattaa mennä todella deepiksi, mutta ei kuitenkaan tällä kertaa lähdetä ensimmäisenä liikkeelle ystävien luopumisesta.

Olen ”luopunut” viimeisen vuoden aikana paljosta, tai oikeastaan olen pyrkinyt vaihtamaan tiettyjä asioita parempaan. Luopuminen jonka avulla saavutetaan lisää aikaa, on mielestäni todella usein hyvä vaihtokauppa. Luovuin viime kesänä televisiosta kokonaan, for good. En ole kaivannut kyseistä ”arjen luksusta” ollenkaan, en valehtelematta yhtään sekuntia. Se toimi aikaisemminkin useamman vuoden lähinnä vain koristeena. Televisio sai lähteä.

Vaikutan tietoisesti monella sosiaalisen median kanavalla – monestakin eri syystä. Kannattaako minun kuitenkaan roikkua niistä jokaisella? Instagram on ehdottomasti se number one kaikista vaikuttaja kanavista. Facebook on tehnyt hyvää työtä yhdistäessään myös IG:n jako-ominaisuudet Facebook:iin. Well played! Tämä kaksikko saa siis jäädä, FB:n ja IG:n storyt tulivat taistelemaan Snapchatin rinnalle lyhyiden videoiden muodossa. Onko enää järkevää käyttää kahta palvelua, jossa on käytännössä samat ominaisuudet? IG storyt ottivat nopeasti jalansijaa ja jomman kumman oli mentävä. Ehkä palataan joskus Snapchat…

Luopuminen

Luopuminen kuuluu elämään

Päätin jättää alkoholin vuonna 2018 kokonaan pois kuvioista ja oikeastaan vuonna 2017 käytin sitä muutenkin vain yhden käden sormien verran. Minulla on menneisyyteni sen aineen kanssa – nykyään joka kerta, kun siihen kosken, sisällä herää tiedostamatta ajatus: ”Minkä takia, hyödyttääkö tämä jotain?”, vastaus on, että EI. Ei sitten yhtään mitään. Pystyn pitämään hauskaa ilman sitä sekä terveyteni että pankkitilini kiittävät.

Tietoisia, pieniä ja suuria valintoja. Luopuminen kuuluu elämään ja sitä on aivan pakko aikaan saada itse, jos aikaa edetä elämässä. Jokainen joutuu luopumaan elämän aikana jostain – elämän kiertokulku toimii niin, elämää ei ole suunniteltu siten, että kaikki olisi pelkkää pilvien päältä katselua. Onneksi ei ole.

Luopuminen

Luopuminen ei välttämättä ole helppoa

Joistain asioista luopuminen on helppoa, kun on itse tehnyt valinnan sen suhteen ja perustellut asiat tarpeeksi hyvin itselleen. Usein se kuitenkin myös sattuu, välillä hyvin paljon – asioita tapahtuu joihin et olisi koskaan voinut millään tavalla vaikuttaa. Silloinkin on ainoastaan yksi suunta johon jatkaa ja se on eteenpäin. Kun jostain luopuu, aina tulee jotain tilalle. Aina. Ehkä se on surua tai hetkellistä tyhjän olon tunnetta, mutta loppujen lopuksi jollain se tila täytetään.

Kirjoitan luopumisesta, koska haluan vaikuttaa omaan elämääni positiivisessa valossa, jos en esimerkiksi pidä jostain tilanteesta tai asiasta elämässäni – jostain on silloin luovuttava, vaihdettava hetkellisesti tai pysyvästi. Luopuminen ei ole itselleni negatiivinen termi, vaan tarkoittaa uuden ajan alkua ja uusia mahdollisuuksia. Jos jokin ei tunnu hyvältä, kysyn itseltäni: ”Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos luovun tästä nyt?” Usein mieleeni tullut vastaus ei ole ollenkaan niin pelottava kuin nopeasti ajateltuna saattoi kuulostaa. Silloin on aika luopua.

Elämä on valintoja täynnä.


SOSIAALINEN MEDIA
Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Youtube: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin

Löydät minut ja tarinani osoitteesta: www.aarohuttunen.com

Tervetuloa mukaan seikkailuihin!

MIETI KAKSI KERTAA ENNEN KUIN VASTAAT: KYLLÄ

Vuosi 2018. Päätin viime joulukuussa, että mietin kaksi kertaa ennen kuin vastaan: ”Kyllä.” yhtään mihinkään. Olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa koko elämä on täysin auki. Kirjaimellisesti. Opiskelut ovat loppuneet. Minulla ei ole vakituista työtä, jolla pystyisin itseni elättämään. Yrittäjyys on toistaiseksi vielä sivutoimista – ennen kuin keksin paikan, jossa haluan ja pystyn tekemään sitä päätoimisesti. Asuntoakaan ei ole, ei pysyvää osoitetta. Tilanteeni on mielenkiintoinen. Mahdollisuudet ovat rajattomat!

Kyllä vai Ei?

Olen miettinyt kymmeniä ja taas kymmeniä vaihtoehtoja, mitä seuraavaksi? Olen selaillut työpaikkailmoituksia ja laittanut jopa muutaman hakemuksen. Erilaisia työmahdollisuuksia on tullut katsottua niin Australiasta, Amerikasta kuin kaikkialta Euroopastakin, myös ”cruise” -jobeja olen katsonut eli työtä 70 – 100 metrisellä huvijahdilla. Olen tutustunut vapaaehtoistyöhön – voisin lähteä esimerkiksi Afrikkaan ruokkimaan leijonia tai Intiaan pelastamaan valaita. Tutkin Euroopan Interrail näkymiä ja matkasivustojen lentotarjontaa on tullut vilkuiltua. Mietin erityisesti sitä, että haluaisinko nyt lähteä yrittämään täyspäiväisesti. Mutta minne ja mitä? Kysymyksiä on satoja, niin myös mahdollisuuksia.

Työtarjouksiakin on jo tullut, mutta haluan miettiä tällä hetkellä kaikkea ensin kaksi kertaa. Vielä viime vuonna olisin vastannut ensimmäiseen työtarjoukseen salaman nopeasti myöntävästi, mutta nyt tilanne on toinen. Haluan tehdä oikean päätöksen, koska edellinen vuosi meni lähes tulkoon eläen deadlinestä deadlineen – koulutehtäviä, jotka eivät edistäneet elämääni mitenkään, projekteja, joihin käytin aivan liikaa aikaa verraten siihen, mitä ne minulle antoivat. En miettinyt tarpeeksi tarkasti sitä, mitä oikeasti halusin ja kuinka arvokasta aika on. Kerkesin tekemään paljon mahtavia asioita, mutta liian usein kohtasin tunteen: ”Olikohan tämä sittenkään oikea valinta?

Kyllä

Odottaminen kannattaa

Tiedän nykyään, että asioista kieltäytyminen avaa eteen uusia ovia, koska sinulla on enemmän aikaa käytettävissäsi. Olen huomannut sen. Usein tarjoukset hyppäävät suoraan vasten kasvoja, niin töiden kuin esimerkiksi alennusmyyntien kanssa. Siinä tilanteessa kannattaa hetkeksi, jos toiseksi pysähtyä ja miettiä, että: ”Haluanko ja tarvitsenko tätä ehdottomasti?” Ensimmäinen äkkipikainen tunne joka mieleen tulee, ei välttämättä johda oikeaan ratkaisuun. Jos nyt vastaan ehdotukseen myöntävästi – käytänkö seuraavat 12 kuukautta elämästäni jossain missä en edes välittäisi olla? Jos nyt tartun tähän tarjoukseen, keksinkö 1 000 €:lle paremman käyttötarkoituksen myöhemmin?

Jos vastaus esitettyihin kysymyksiin tai ehdotuksiin ei tunnu sydämessä heti oikealta, kannattaa miettiä toisen kerran ennen vastaamista. Henkilökohtaisesti etsin tällä hetkellä tilannetta ja tunnetta, jossa pystyn huutamaan ”Fuck Yeah! I’m all in.

Kyllä

Monet ovat sanoneet minulle: ”Ota ensimmäinen työ jota tarjotaan!” Olen tehnyt niin viimeiset 8 vuotta – olen vastannut lähes kaikkeen myöntävästi (98 % varmuudella). Nyt on aika miettiä kaksi kertaa ennen kuin vastaan: ”Kyllä”. Kiitos kaikista neuvoista, mutta tällä kertaa kuuntelen oman sydämeni ääntä tarkasti ja annan sille aikaa.

Mieluummin kuukausi paikallaan kuin 12 kuukautta väärässä suunnassa.


SOSIAALINEN MEDIA
Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Youtube: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin

Löydät minut ja tarinani osoitteesta: www.aarohuttunen.com

Tervetuloa mukaan seikkailuihin!