ENNAKKOLUULOT TREENAVIA IHMISIÄ KOHTAAN

Varmasti jokaista urheilulajia ja liikuntaharrastusta kohtaan osoitetaan erilaisia ennakkoluuloja. Moni ei esimerkiksi arvosta E-urheilua yhtään ja harva pystyy myöskään laskemaan biljardia tai shakkia urheilulajeiksi. Mielipiteitä löytyy aina ja ennakkoluulot määräytyvät yksilön arvojen sekä sen hetkisen tiedon mukaan. Jokaisella on ehdottomasti oikeus mielipiteisiin, mutta ilman tietoa on usein täysin turhaa vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä aiheeseen liittyen.

Minkälaisia ennakkoluuloja olen kohdannut?

Viimeiset 7 vuotta olen harrastanut kuntosalilla käyntiä enemmän ja vähemmän tosissani. Olen itseoppinut, enkä koskaan ole tavoitellut kisalavoja, mutta haluan silti aina kehittyä ja otan tämän ”harrastuksen” tai elämäntyylin todella vakavasti, vaikkakin rennolla asenteella. Lasken kaloreita, syön terveellisesti 99% ajasta ja saatan harjoitella enemmän kuin moni lauteille nousija. Nämä tavat ovat minulle tapa elää ja hengittää. Olen myös saanut kuulla niistä paljon vuosien varrella – kuulen edelleen.

Suurimmaksi osaksi ennakkoluulot osoitetaan ravitsemusta kohtaan, mutta tietysti myös treenimäärät ja ulkonäkökeskeisyys vedetään välillä keskiöön.

Ennakkoluulot

Ennakkoluulot

1. Tuskin voit edes syödä tätä tai lähteä ulos syömään, koska syöt vain kanaa, riisiä ja parsakaalia.

Tähän törmää jatkuvasti. Oletetaan, että kuntosaliharrastuksen vakavasti ottavat eivät syö mitään muuta kuin näitä tiettyjä kolmea ruoka-ainetta. Tottahan se on, että voisin ehdottomasti syödä niin vuoden ympäri (harva kuitenkaan pystyy siihen). Itselleni ei ole mikään ongelma syödä jatkuvasti samoja ruoka-aineita. Se nimittäin tekee ruoanlaittamisesta helppoa, kaupassa käymisestä nopeaa ja kaloreiden laskemisesta yksinkertaista. Ja, jos nauttisit näistä samoista asioista, niin tuskin olisi koskaan tarvetta miettiä esimerkiksi tarvitseeko laihduttaa, miksi on huono olo tai miksi vatsa ei toimi.

Nämä eivät kuitenkaan ole syitä olettaa, ettenkö voisi syödä mitään muuta. Asia ei todellakaan ole niin. Ruokavalioon kuin ruokavalioon pystyy sovittamaan lähes mitä tahansa ja koska tahansa, jos haluaa niin tehdä ja tietää mitä tekee. Kanan pystyy korvaamaan helposti yli 100:lla ruoka-aineella, samoin parsakaalin. Ei siis todellakaan ole mitään estettä ruokavalion puolesta, ettenkö voisi syödä muita ruokia tai lähteä ulos syömään. Kysymys kuuluu, että haluanko?

2. Kuntosalilla käynti on pinnallista ja treenaaminen ulkonäön takia on naurettavaa. Kuka haluaisi näyttää Bull Mentulalta?

Moni haluaisi hänen lihasmassansa, usko pois. Sen eteen on nähty tuhansia ja taas tuhansia tunteja työtä sekä omistautumista. Kenestäkään ei tule sen näköistä sattumalta, yhdessä yössä tai edes kahdessa. Pinnallista? Tuskin. Treenaaminen ulkonäön takia on aivan yhtä tärkeää kuin esimerkiksi liikunnan ilon takia. Tärkeintä on, että liikkuu. Jos joku pystyy motivoitumaan siitä, että kuukausi kuukaudelta peilistä näyttää siltä, että lantio kapenee – se on puhtaasti hyvä asia. Jokaisen pitäisi liikkua jollain tavalla, toisille se on kuntosali, joillekin riittää pelkästään lenkkeily koiran kanssa.

Henkilökohtaisesti nautin siitä, jos peilikuva pystyy näyttämään uuden verisuonen tai, kun hartialihaksen urat näkyvät paremmin hyvässä valaistuksessa. Onko se väärin? Mielestäni ei ole. Jokaisella on omanlaisensa kauneusihanteet, joita arvostaa ja vain prosentuaalinen osa väestöstä pitää lihaksikkaita ja esteettisiä vartaloja hyvännäköisinä. Kuinka moni haaveilee omalla kohdallaan näyttävistä vatsalihaksista? Mutta ei todennäköisesti tule koskaan saavuttamaan niitä, koska ei ole valmis näkemään niiden eteen tarvittavaa eforttia. Harva sanoo sen olevan helppoa, mutta varmasti useampi kertoo sen olleen sen arvoista.

Ennakkoluulot

3. Mikset voisi ottaa muutamaa shottia tai lähteä parille? Meneekö gainssit pilalle? Olet tylsää seuraa!

Ihan ensimmäisenä, jos sinulla on näin sulkeutuneita kavereita niin päästä heistä irti. Elämänarvot ovat tainneet lähteä kulkemaan radikaalisti eri suuntiin jossain vaiheessa. Hauskanpitoa varten ei tarvita alkoholia ja miksi kenenkään pitäisi juoda vain sen takia, jos joku muu juo? Anna riittävän hyvä syy ja I’m in (viinan maku tai vain hauskanpito eivät ole riittäviä syitä)! Sitä paitsi henkilökohtaisesti viihdyn baareissa paremmin selvinpäin ja aamulla minulla on epäilemättä parempi olo, niin fyysisesti, psyykkisesti, että taloudellisesti. Voin lähteä seuraksi, mutta jos seurani ei kelpaa selvänä – be my guest ja mene yksin.

Minkälaisia ennakkoluuloja sinä olet kohdannut?


PS. Olen aktivoitunut Youtuben puolella lähiaikoina!
Kumarran syvään, kun tilaat kanavani! 🙂

Sosiaalisen median kanavat:

Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Youtube: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin

TAVOITTEITAAN SAA MUUTTAA

Keväällä kirjoitin kuinka saavutin kauan tavoittelemani 100 kg haamurajan kehonpainon suhteen. Se oli minulle rajapyykki, jota oli suhteellisen hankala saavuttaa syömällä pelkästään puhtaasti, terveellisiä ravinto-aineita. Annoin keväällä myös esimerkin siitä miltä ateriani voivat yhden vuorokauden aikana näyttää: Minkälainen ruokavaliona on ja mitä syön?

100 kg kuulostaa elopainona erittäin hyvältä, mutta minun kropassani se ei kuitenkaan tuntunut niin hyvältä, koska sitä painoa oli hankala ylläpitää henkisesti, se oli taloudellisesti opiskelijabudjetille kallista sekä kaikkien ruokien valmistaminen vei hirveästi aikaa — syömisestä puhumattakaan.

hikinen

Edellä mainitun blogipäivityksen aikoihin söin vähän reilut 4 700 kaloria päivässä, mutta korkeimmillaan ne olivat kuitenkin keväällä 5 750 kalorin luokkaa. Sellainen ruokamäärä oli minulle psyykkisesti suuri kuorma, koska en todellakaan omista hyvää ruokahalua. Ruokailut olivat todella harvoin nautinto, koska sitä ruokaa vain oli niin paljon. Nälkää ei ollut missään vaiheessa, ei edes aamuisin.

Sitten herää kysymys: Miksi olen tehnyt jotain niin kauan mistä en edes nauti..? Minulla on varmaan siitä epätavallinen mieli, että jos jotain päätän, niin siitä pidetään myös kiinni. Sillä ei ole mitään väliä, jos yksi osa-alue kolmesta olisikin hieman epämieluisa, kunhan se palvelee tavoitetta. Ei se todellakaan kaikille sovi, enkä sitä kenellekään ole suosittelemassa. Ne vain ovat valintoja, jotka sinun täytyy tehdä itsesi kanssa — valitse se polku mikä itsestäni tuntuu parhaalta.

Saavutin kuitenkin lopulta tavoitteeni. Vaaka näytti viimein aamulla säännöllisesti yli 100 kiloa. Se oli mukava tunne, mutta vain hetkellinen. Ei se suurta nautintoa ollut, kun vuorokaudessa meni noin 3 tuntia ruokailuun ja iltapalan syöminen venyi aina lähemmäs kello 0:00.

selka

Yksi tavoite saavutettu, mutta tätä tavoitetta ei juuri nyt voi enää jalostaa eteenpäin. Lähtisinkö tavoittelemaan esimerkiksi 110 kg rajapintaa? En todellakaan. Mitähän se minulta vaatisi? 8 000 kalorin vuorokautista ”nauttimista”? Päätin kääntää kelkan ympäri ja ottaa suunnan sadasta kilosta alaspäin. Konkreettisesti en lyönyt lukkoon mitään painomäärää tai aikamäärettä, mikä voisi kuulostaa hyvältä. Tiesin ainoastaan sen, että kaloreita on syytä lähteä pudottamaan tai henkinen kantti saattaa jopa minulla kohta nostaa seinän vastaan.

Kesästä asti olen laskenut hyvin maltillisesti päivittäisiä kalorimääriä alaspäin. Oikeastaan en ole muuta tehnyt kuin vähentänyt hiilihydraattien määrää, niin yksinkertaista se on. Tällä hetkellä syön päivittäin noin 3 100 kcal vuorokaudessa. Eli puolen vuoden jälkeen alkupisteestä, syömäni kalorit ovat vähentyntyneet suunnilleen – 2 650 kcal / vrk. Sinänsä määrä on hyvin huvittava, koska jo pelkästään tuolla 2 650 kalorin päivittäisellä määrällä moni saattaisi jo pystyä kasvattamaan kokonaispainoaan. Mutta niin kuin joka asiassa, ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä ja kaikki toimivat hieman eri tavoilla, vaikka kaava olisikin samanlainen.

kehityskuva

Aamupaino näyttää tällä hetkellä vähän reilu 90 kg — joka on tällaiselle 193 senttimetriselle suhteellisen alhainen paino, mutta ainakin minulla on todella paljon kevyempi ja parempi olo, kuin 10 kiloa painavampana. Enää ruokailuun ei mene noin kolmea tuntia vuorokaudesta, vaan korkeintaan tunti. Se on minulle erittäin suurta luksusta ja päivissä jää paljon enemmän pelivaraa kaikkeen muuhun. Ja, koska ruoan ystävä en ole, niin tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Nälkää en näe vieläkään, vaikka kalorimäärät ovat laskeutuneet huomattavasti, verrattuna siihen mistä aloitin. Elimistö tottuu kaikkeen ja nyt ruokailut eivät ole enää edes suorittamista, vaan jopa nautinto.

En tiedä minne asti kaloreita pudotan, mutta alle 90 kilon en välttämättä hirveästi haluaisi mennä. Toistaiseksi tuntuu äärimmäisen hyvältä ja sillä tiellä jatkan.

Tavoitteet ovat itseäsi varten ja sinulla on oikeus myös muuttaa niitä.