THE BLOG AWARDS FINLAND 2016

the-blog-awards-finland-2016-matto

Ensikertalaisena paikalla, ilman avecia. En edes tiennyt saako sellaista ottaa mukaan. Ei ainakaan erikseen kutsussa mainittu, joten en vaivannut päätäni sen enempää asialla. Yksin liikkuessa on se hyvä puoli, että et voi turvautua kehenkään ja pääset luomaan suhteita aivan omatoimisesta. Sehän sopi minulle.

En voi sanoa tunteneeni ketään juhlaväestä etukäteen. Tiesin vain muutamia henkilöitä nimeltä ja heidänkin kanssaan vain aikaisemmin pari sanaa vaihtaneena — ei voi sanoa, että olisin ollut kovin vahvoilla mennessäni sinne. Pienen paikkakunnan kasvattina vain Blog Awardsien kuvia katselleena pystyin jo heti sanomaan etten ole aikaisemmin ollut kyseisen mittakaavan juhlissa.  Aluksi mietin: ”Tuleeko tunne joukkoon kuulumattomuudesta.”, koska en oikeastaan tiennyt mitä ylipäänsä odottaa.

the-blog-awards-finland-2016-vieraat

Kävin ostamassa uuden mustan kravatin, valkoisen kauluspaidan ja vyön, koska pukukoodina oli tumma (googletin pukukoodin, sillä en niiden päälle mitään ymmärrä). Toivoin vain, että vanha pukuni mahtuu vielä päälle, jota viimeksi todennäköisesti olen käyttänyt kokonaisuudessaan ylioppilasjuhlissa. Puvuntakki istui ihan hyvin, kunhan ei nostanut käsiä ja housut olivat ihan ok, kunhan ei istunut… Ei auttanut kuin toivoa, että kestävät yhden juhlan ajan. Uutta kokonaista pukua en kuitenkaan viitsinyt lähteä ostamaan.

tbaf-2016-hymy

tbaf-2016-sivusta

Jälleen kerran. ”Pelot” osoittautuivat täysin turhiksi. Koko juhlien ajan löytyi mielenkiintoista juttuseuraa ja puku kesti loppuun asti. Onneksi ei ollut oikeastaan yhtään istumista, koska housut olivat oikeasti todella ahdistavat istuessa. Nautin juhlasta todella paljon. Olivathan ne hienoimmat juhlat joissa olen koskaan ollut, tiesin sen. Sovin kuitenkin joukkoon, se riittää.

Tarjolla oli monenlaista ruokaa ja juomaa. Ruoat olivat ehkä hieman turhan hienoja minun makuuni ja vaikka kyseessä oli buffet niin en kehdannut kuin maistella ruokia — jätetään muillekin jotain. Alkoholia juon nykyään todella harvoin, mutta näissä juhlissa tein poikkeuksen sen suhteen. Jos alkoholia käytän, niin silloin pitää olla sellainen tapahtuma, jolla on jokin isompi merkitys. Laskin Blog Awardsin sellaiseksi. En halua sulkea sitä elämästäni kokonaan pois, vaikka helposti pystyisin. Nuoriahan tässä vielä ollaan.

Kokeilin muutamia drinkkejä huvikseni, koska talo tarjosi kaiken. Siis miksipä ei? Ei todellakaan mitään humalahakuista juomista, pois se minusta. Sivistynyttä nautiskelua.

apple-thyme-pie-drink

Palkintoja jaettiin 15 kappaletta ja luvassa oli myös erilaisia esiintyjiä sekä ilotulitus. Esimerkiksi Alex Mattson soitti mukaansatempaavia soundeja. Ilotulitus sai kuitenkin lähes tulkoon kylmät väreet pintaan. Rakennuksesta himmennettiin valaistus täysin, todella eeppisen musiikin soidessa taustalla. Ilotulitteet ammuttiin viereiseltä terassilta ja niitä pystyi seuraamaan maasta aina taivaalle asti, sillä rakennuksen seinusta ja katto on tehty lasista (arviolta noin 15-25 metriä korkea rakennus). On vaikea pukea sanoiksi sitä fiilistä minkä ilotulitukset saivat aikaan ja tässä tapauksessa kuvat eivät pysty kertomaan paljon mitään. Joka tapauksessa äärettömän hieno esitys ja tunnelma!

tbaf-2016-ilotulitus-2

dressman-hymy

Kannatti ehdottomasti ajaa 350 km tilaisuuden takia. Arvokas kokemus kaikin puolin. Uudet tuttavuuden ovat aina enemmän kuin tervetulleita. Toivottavasti kutsu käy myös ensi vuonna.

Kiitos kaikille!

NORDIC FITNESS EXPO (NFE2016)

Sis.  Mainoslinkin*

Olin tänä vuonna Nordic Fitness Expoilla kaksi päivää, lauantain ja sunnuntain. Roolini muuttui hieman edellisvuosista, koska kaulassani roikkui tällä kertaa ”näytteilleasettaja” -kortti. En ollut liikkeellä ainoastaan kiertelemässä ympyrää ja keräämässä ilmaisnäytteitä tai ihmettelemässä sitä, kuinka pieneen ihmiskehoon voidaan pakata sellainen määrä lihaa. Tehtävänäni oli edustaa uutta brändiä nimeltä RÄÄKKI.

Näytteilleasettaja kortti toi tapahtumaan hieman erilaisen perspektiivin viimevuotiseen verrattuna. Olin siellä tällä kertaa töissä. Minulla ei sinänsä ollut mitään velvoitteita. Koin, että minulla oli enemmän annettavaa messualueella kävelevänä, korkeana mainoskylttinä, kuin itse ständillä. Joten tein niin ja nautin siitä erittäin paljon! Jaoin noin 200 flaijeria, juttelin ihmisille ja yritin kuvata mahdollisimman paljon.

raakki-standi-numero-29

Oli hauska huomata kuinka ihmiset antoivat tilaa, kun kaulassa roikkui näytteilleasettaja kortti ja kädessä oli videokamera. Kaikki väistivät kameran linssiä, vaikkei kamera edes ollut päällä kuin korkeintaan 5 % ajasta. Kukaan ei halunnut päätyä videolle. Enkä sitä ihmettele yhtään. Mutta siinäpä on joka tapauksessa hyvä keino saada liikkumatilaa messuilla — osoittele kameralla (mitä isompi, sen parempi). Kukaan ei varmasti tule sanomaan kameran käytöstä mitään, vaikka katsoisivat epäillen.

Loppujen lopuksi en hirveästi kuvamateriaalia mielestäni saanut, vaikka lähes koko ajan videokamera kädessäni olikin. Myös kännykällä dokumentoin Snapchattiin kaikesta mitä keksin (nimimerkki: AAROUH). En ole vielä tottunut suoltamaan asioita videoiden muodossa, joten unohdin kameran käytön välillä. Ympärillä oli niin paljon mielenkiinnon kohteita, että niiden kokeminen oli ensisijaista ja kuvaaminen tuli vasta sen jälkeen.

raakki-ihmispaljous

Ostin lauantaille lipun kilpailualueelle, mutten sitä liiemmin hyödyntänyt. Kävin katsomassa vain muutaman sarjan: Classic Bodybuilding (CBB) alle ja tasan 178 cm, sekä yli 178 cm sarjat. Ja jonkin naisten sarjoista. Ennen Expoja odotin kovasti näkeväni kehonrakennuksen raskaan sarjan, mutta ne jäivät näkemättä. Viihdyin messupuolella niin hyvin ja katsomossa istuessa tuli tunne, että pitäisi olla jossain muualla, vaikkei minulla ollut mitään velvoitteita ollutkaan.

Olisi siellä tottakai hieman kauemmin voinut viettää aikaa, kun kerran lipun osti. On aina mukavaa istua katsomossa taputtamassa kilpailijoille, kannustamassa suosikkejaan ja analysoimassa ihmisvartaloita. Kisojen aikana soi hyvä musiikki ja parhaimmat vapaaohjelmat onnistuvat välillä saamaan kylmät väreet aikaan.

nfe2016-cbb-178-cm-esittely

nfe2016-cbb-178-cm-reisi-ja-vatsat

Tänä vuonna uskalsin ottaa ”julkkiksiin” huomattavasti enemmän kontaktia kuin edellisinä vuosina: Fitnesstukun ständillä sain kuvat Mika ”Giant Killer” Nyyssölän sekä sellaisen pienen kaverin kanssa kuin Hafþór Júlíus Björnsson a.k.a The Mountain, joka on 206 cm pitkä ja painaa noin 180 kg. Hänen vieressään tuli tosiaan sellainen olo, että vähintäänkin muutaman vuoden kestävälle massakaudelle olisi tarvetta.

Leaderin pisteellä edusti Makwan ”Mr. Finland” Amirkhani. Fastin paidassa puolestaan kulki Mikko ”Mr. O.” Ovaskainen — ei auta kuin ihailla hänen tupliaan. Ei käynyt mielessäkään heittää samaa poseerausta hänen vieressään, aivan naurettavaltahan se olisi näyttänyt (hauis hänellä 3 kertaa isompi?). Renne Korppila ilmeisesti edusti ihan itseään ja oli aivan pakko mennä vähän haastattelemaan häntä, koska on mahtavaa välillä nähdä Suomen body scenessä myös oman pituisiani ihmisiä (1 cm lyhyempi kuin minä). Erityiskiitokset Rennelle mukavasta juttutuokiosta!

Monet henkilöistä näin ensimmäistä kertaa livenä ja silloin tilaisuuteen on ehdottomasti tartuttava. Ihmisiähän hekin vain ovat ja kaikki joille henkilökohtaisesti puhuin olivat aivan mahtavia sekä täysillä mukana, mikäli kuvan heidän kanssaan halusi napata.

nfe2016-fanikuvat

mr-o-tuplat

Juttelin sekä tutustuin myös monen muun mielenkiintoisen henkilön kanssa, mutta ei kaikkien kanssa tarvitse silti kuvaa ottaa. Esimerkiksi TIKIS -sivustolla vaikuttavien ihmisten kanssa tuli keskusteltua paljon. Ihmisestä pystyy saamaan niin paljon enemmän irti livenä kuin ainoastaan sosiaalisen median kautta. Suosittelen nykäisemään hihasta ihmisiä, jotka vähääkään kiinnostavat. Varsinkin messuilla niin kuuluu tehdä, koska sitä vartenhan siellä ollaan. (Tähän väliin sopii kertoa motivoivasta TIKIS -Treenihaastekirjasta*, jonka voit hankkia kampanjahintaan 23.10.2016 mennessä.)

En keräämällä kerännyt messuilta ilmaisnäytteitä, mutta aina välillä jotain matkaan tarttui. Jonottamisen jätin muille ja kierroksillani hyödynsin niitä ständejä, joissa tilaa sillä hetkellä sattui olemaan. Kaikkia mahdollisia juomia todennäköisesti maistoin, mutta esimerkiksi yhteenkään proteiinipatukkaan en koskenut. Ne eivät vain maistu.

Tapahtuma oli mielestäni erinomainen myös tänä vuonna ja viihdyin siellä paremmin kuin hyvin. Meillä oli äärimmäisen hyvä ryhmähenki omalla ständillämme (kuvassa vain murto-osa porukasta), mielenkiintoa uutta brändiä kohtaan riitti paljon ja kaikilla oli hauskaa. Iso kiitos messuista kaikille vanhoille sekä uusille tuttavuuksille!

raakki-familia

Seuraavia Expoja odotellessa!