MINUSTAKO PERSONAL TRAINER?

Minulta on valehtelematta kysytty useammin kuin kymmenen kertaa, että miksen käy personal trainer -koulutusta? Persoonani ja taustani kuulemma sopisivat siihen työhön äärimmäisen hyvin. En myöskään valehtele, jos sanon selailleeni erilaisia personal trainer -kursseja enemmän kuin kahdessa kädessä riittää sormia. Olen puhunut puhelimessa koulutuksen aloittamisesta noin viisi kertaa eri tahojen kanssa, mutta jokin on aina jarruttanut päätöstä koulutuksen aloittamisesta.

Nyt kuitenkin viimein tuli täydellisellä hetkellä tilaisuus jota olen odottanut. Aloitan personal trainer -koulutuksen Personal Trainer Akatemian opeissa.

Personal Trainer

Miksi nyt?

Ensimmäinen kahdeksasta koulutusviikonlopusta alkaa jo 26.8. ja koulutuspaikkana toimii Helsinki. Aloitus ajankohta on itselleni vähintäänkin täydellinen, koska muutan Helsinkiin 1.9. työharjoittelun perässä. Fysioterapian opinnot ovat siinä pisteessä, että minulla ei ole enää yhtään lähituntia jäljellä Savonlinnassa tai kurssia käymättä, opinnäytetyön lisäksi, joten työharjoittelun ohessa pystyn tekemään paljon muutakin. Asun Helsingissä ainakin joulukuun loppuun, ellei elämä päätä kohdallani toisin. Eli personal trainer -koulutus on aivan vieressäni ainakin ensimmäisten 4 koulutusviikonlopun ajan.

Samalla kurssi tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua Helsinkiin paremmin sekä tavan luoda uusia kontakteja, sen alan parista joka minua on kiinnostanut suuresti viimeiset seitsemän vuotta ja, jonka parissa käytännössä vietän suurimman osan ”vapaa-ajastani”.

Personal Trainer

Miksi Personal Trainer -koulutus?

Kuntosalimaailma on kirjaimellisesti tuonut minut elämässäni tähän pisteeseen, jossa nyt olen. Olen käynyt liikunnanohjauksen peruskurssin, johon sisältyi muun muassa kuntosaliohjaaja -kurssi. Olen koulutettu hieroja sekä urheiluhieroja ja 95%:sti valmis fysioterapeutti. Kaikkiin aikaisempiin koulutuksiin olen hakeutunut ainoastaan sen takia, että joskus löysin kuntosalin puolelta liikunnan ilon ja ensimmäistä kertaa intohimon jotain tervettä harrastusta kohtaan.

Miksen heti ensimmäisenä mennyt personal trainer -koulutukseen, jos tiesin, että nauttisin siitä alasta todennäköisesti hyvin paljon? Yksinkertaisesti en ollut henkisesti siihen valmis. En uskonut, että pystyisin tarjoamaan tuleville valmennattaville juurikaan mitään. Ennen liikunnanohjauksen peruskurssia olin harrastanut kuntosalilla käymistä ehkä 2 vuotta. En siis käytännössä tiennyt mitään, eikä minulla ollut minkäänlaista aikaisempaa liikunnallista taustaa, jota olisin pystynyt hyödyntämään. Kyllä, innostuin liikunnasta oikeasti vasta noin 15-16-vuotiaana ja sillä tiellä olen vahvasti pysynyt sen jälkeen…

Allekirjoitan aina jatkokoulutuksen puolesta. Tapahtuu se sitten yksin kirjaston puolella, Youtube -videoiden avulla tai erilaisten koulutusten avulla. Henkilökohtaisesti ainakin pyrin olemaan jokaisella elämän osa-alueella parempi, niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja suosittelen samaa kaikille käsi sydämellä. Personal trainer -koulutukselta haen erityisesti uusia oppeja, uusia ihmisiä elämääni, uusia kokemuksia ja tietenkin haluan myös kerrata kaikkea aikaisemmin oppimaani rakastamani harrastuksen parissa.

Personal Trainer

Miksi PTAkatemia?

Personal trainer -koulutuksia tarjoaa Suomessa moni taho. Olen hyvin kriittinen sen suhteen minkälaiseen koulutukseen nykyään tulee lähdettyä mukaan ja mietin yleensä useammin kuin kaksi kertaa, että ollakko vai eikö olla? Aikaisempien koulutusten ja itse oppimani teoriatiedon sekä käytännön perusteella voin sanoa tietäväni alasta jo valmiiksi ”jonkin verran”, en siis todellakaan halua osallistua pelkälle kirjekurssille, joka ei todennäköisesti tarjoaisi minulle kovinkaan paljoa muuta kuin tittelin Certified Personal Trainer. Ei tittelillä ole tässä tapauksessa silloin mitään arvoa, jos koulutukseen on käyttänyt kallisarvoisia resursseja, kuten aikaa ja rahaa.

Juttelin PTAkatemiassa kouluttavan Jarno Härkösen kanssa pitkän tovin puhelimessa ja tutustuin heidän sivustoonsa huolellisesti, ennen kuin tein minkäänlaisia johtopäätöksiä koulutuksesta.

Erityisesti minua kiinnostaa tulevassa koulutuksessa se, että lähijaksojen aikana tullaan paneutumaan vahvasti käytäntöön ja suurin osa teoriapuolesta jää kotioloissa opiskeltavaksi. En missään nimessä haluaisi pelkkiä kalvosulkeisia joka viikonloppu. Sellaisilla on tullut istuttua paljon, eikä se tapa oppia palvele malttamattomaa sieluani. Tiedän, että opin kaikista parhaiten, kun pääsen tekemään itse!

Kouluttajilla on monipuoliset ja erilaiset taustat, joka minua myös houkuttaa suuresti. Jokaisella on varmasti paljon uudenlaisia näkökulmia tarjottavana ja haluan oppia sekä sisäistää niistä näkökulmista kaikki tulevaisuuden työkalupakkiani varten. Koulutus tulee sisältämään muun muassa toiminnallista harjoittelua, liikkuvuuden kehittämistä ja mentaalisen puolen huomioimista valmennuksessa. Kaikki koulutuksen aiheet ovat hyvin lähellä sydäntäni ja tiedän jo nyt, että tulen nauttimaan koulutuksesta valtavasti!

Unelmia on syytä ruokkia säännöllisesti.


PS. Ensimmäiset videoblogit on julki Youtuben puolella, olisin syvästi kiitollinen, jos tilaisit kanavani! 🙂

Seuraile sosiaalisessa mediassa & Pysy ajantasalla uusimmista päivityksistä!

Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Youtube: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin

SILMISSÄ SUMENI JA PAINOT TIPPUIVAT LATTIALLE

”Silmissä sumeni… Mitä juuri äsken tapahtui..?!”
”Se oli nimittäin hyvin lähellä ettei käynyt sen pahemmin.”

Tein kuntosalilla pystypunnerrusta vapaalla tangolla. Tangossa oli ainoastaan 45 kiloa, jonka ei pitäisi minulle painona olla mitenkään ylitsepääsemätön. Tein jo aikaisemmin yhden sarjan samalla painomäärällä. Tällä toisella sarjalla tapahtui jotain, mitä ei koskaan aikaisemmin ole tapahtunut.

Sarjan toisen toiston aikana silmissä sumeni ikään kuin kova ”sävähdys” olisi mennyt koko vartaloni lävitse, käsistä katosi voima kokonaan, jouduin ottamaan pari harha-askelta, kuorma tippui rinnan päälle ja siitä lattialle. Mihinkään ei koskenut, missään ei ollut kipua koko tapahtumaketjun aikana. Sykkeeni ei noussut, mutta keho kuitenkin tärisi kauttaaltaan. Korvissa soi ja olo oli vähintäänkin kummallinen…

Palatessani taas tähän maailmaan, tarkastin nopeasti koskeeko mihinkään, onko tuntopuutoksia, näkyykö esimerkiksi verenpurkaumia päälle päin? Ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Ulkoisesti kaikki kunnossa, myös tasapaino pysyy kasassa, päässä silti tuntuu oudolta. Mitä juuri äsken oli tapahtunut? En tosiaan tiedä, mutta aion ottaa selvää ja aion pitää siitä huolen, ettei niin tule tapahtumaan enää.

Istuin alas – oli onni ettei kuorma ollut suoraan yläpuolellani, koska siinä olisi voinut käydä todella huonosti. Pahimmassa tapauksessa niskasta välilevy kasaan ja neliraajahalvaus. Pistää miettimään.

painot tippuivat

Mitä tapahtui?

Kun painot tippuivat, laitoin treenin kerrasta poikki. En ota minkäänlaista riskiä, että olisi sattunut jotain pahempaa, eikä tiedottomuudessa ole mukava elää. Istuin vielä hetken autossa ja kuulostelin fiiliksiä. Kaikki tuntui olevan OK. Sitten selvittämään asiaa.

Kyselin heti kavereilta, että mikä on heidän ideologiansa tapahtuman takana, koska lähes valmiina fysioterapeutteina kyseinen asia kuitenkin saattaa liipata hyvinkin läheltä toimenkuvaamme. Diagnoosina oli loppujen lopuksi hetkellinen hapen puute, kun verenkierto jostain syystä aivoihin estyy.

Silmissä sumeni ja painot tippuivat

Miettiessäni asiaa, diagnoosimme alkoi kuulostamaan loogiselta. Istuin hetken ennen suorittusta, nousin nopeasti ylös (verenpaine). Vedin syvään henkeä, tartuin tankoon ja aloin punnertaa. En ottanut happea ensimmäisen toiston jälkeen, kun aloin työntämään toista toistoa ylös ja sitten jotain tapahtui. Ikään kuin hetkellinen tajunnan menetys.

Käytännössä pysyin tajuissani, ainakin pystyssä. Kaikki kirjaimellisesti tapahtui salaman nopeasti. Google tiesi kertoa, että pyörtymisestä tai tajunnan menetyksestä käytetään hienoa termiä ”synkopee”, joka pohjautuu kreikan kielestä ja tarkoittaa ”äkillistä keskeytymistä”. Ilmiössä verenvirtaus aivoihin estyy hetkellisesti.

Google-lääkärinä lukitsen tämän diagnoosin, koska se kuulostaa täysin oikealta. Verenpaineeni nousi istumasta seisomaan noustessa, kaulan alueella oli kova paine johtuen pystypunnerruksen asennosta ja happea toisen toiston aikana oli käytössä hyvin rajallisesti. Ilmeisesti jo 3-5 sekunnin verenvirtauksen estyminen aivoihin pystyy saamaan ne hetkellisesti pois pelistä.

Painot Tippuivat

Ensimmäinen ja viimeinen kerta

Uskon vahvasti tietäväni nyt, mitä kyseisen tapahtumaketjun aikana on tapahtunut. Tällaista asiaa en vain päästä valumaan sormien ohi. On pakko selvittää fysiologinen syy kaiken takana, koska näin ei ole koskaan aikaisemmin käynyt. Ei minulle. En halua uskoa, että taustalle olisi minkäänlaisia sydänperäisiä oireita, tuskin. Sydän on täysin kunnossa.

Haluan kuitenkin varmistua siitä, ettei näin tule käymään enää ikinä. Lopputulema olisi saattanut olla pahimmassa tapauksessa oikeasti todella ikävä, jos niin olisi ennalta päätetty. Jatkossa pidän huolen siitä, että hengitys kulkee joka toistolla, varsinkin hieman isommissa liikkeissä ja koko sydän on muutenkin mukana tekemisessä.

Kaikki kunnossa.


PS. Olen aktivoitunut Youtuben puolella. Uudesta harjoitusohjelmasta puhun kolmannessa Youtube-videossani. Pyydän, että laittaisit kanavani seurantaan, ettei aivan yksin tarvitse kameralle aina jutella! 🙂