SUHDE KUNINGAS ALKOHOLIN KANSSA

Alkoholin käyttöni on laskenut vuosien mittaan voimakkaasti monesta syystä ja viimein saavutin sen pisteen elämässäni, kun minulta ei enää kysytä: ”Miksi et juo?” Sen sijaan minulta kysytään nykyään: ”Milloin juot seuraavan kerran?” Kysymyksien välillä on selkeä ero, joka aiheuttaa positiivisia viboja. Se ymmärretään, että jos päätän olla juomatta, niin silloin myös olen juomatta. Sitä ei enää kyseenalaisteta. Miksi? Miksi? Kieltäydyn näistä tarjouksista todennäköisesti lähemmäs 97 % varmuudella ja minulla on siihen syyni. Jälkimmäinen kysymys hieman huvittaa, koska onhan se tosiaan harvinaisuus nähdä minut humalaksi kutsutussa tilassa.

alkoholin
Alkoholin käyttötavat muuttuneet huomattavasti

Olen aina ollut suhteellisen kiltti ja rauhallinen lapsi. Ensimmäisen kerran koskin alkoholiin ”vasta” 16-17-vuotiaana. Sitten seuraavan kerran kunnolla, kun täytin 18-vuotta. Päihteet eivät ole kuuluneet elämääni ennen sitä juuri millään tavalla, vaikka välillä sitä nuorempana mietti, että olisiko esimerkiksi tupakan polttaminen hyvä keino saada kavereita, koska kaikki ”kovat jätkät” tekivät niin. Onneksi en koskaan aloittanut sitä järjetöntä harrastusta! Palataan alkoholiin.

Kun täytin 18-vuotta alkoholin käytöstä tuli melkein viikoittaista (viikonloppu). Varmaan vähintään kahden viikon välein tuli otettua kuppia oikein kunnolla. Juominen oli kirjaimellisesti humalahakuista touhua, ei mitään yhden viinilasillisen nautiskelua. Ei se lasilliseen jäänyt. Kaksi pullollista on varmasti lähempänä todellisuutta. 20 annosta oli ihan normaalin illan saldo. Minulla ei koskaan ollut krapulaa, vaikka join mitä ja miten paljon tahansa. Eikä se todellakaan ole kehumisen asia. Olisi ollut ainoastaan hyvä, jos elimistö olisi seuraavana aamuna muistuttanut oikein kunnon ”tappodarralla”, ettei tämä todellakaan ole sinulle hyväksi. Ehkä järkevänä nuorena olisin ottanut siitä vihjeestä opikseni. Juominen ei vaikuttanut esimerkiksi harjoitteluun millään tavalla — niin ainakin tietämättömänä uskottelin itselleni. Asenne oli: Jos juodaa, niin silloin juodaan. Saunakaljat eivät koskaan puolestaan kuuluneet tapoihini. Ei maku, vaan se fiilis…

Ajanvietettä

Juominen oli hauskaa ajanvietettä kavereiden kanssa, mitäpä me muutakaan. Alkoholi sai itsestäni esille uusia piirteitä, olin aina ollut ujo, hiljainen ja rauhallinen (edelleenkin, oman käsitykseni mukaan). Olin maistissa paljon sosiaalisempi. Yllätys, yllätys. Tavallaan pidin sosiaalisesta minästäni, mutta alkoholin käyttö meni meillä aina yli, vaikka itselläni se ei painanutkaan ulkoisesti muualla kuin pankkitilillä. Tai, no tietysti siinä hetkessä, kun silmät alkoivat seisomaan ja askel viemään jonnekin muualle kuin suoraan… Varmasti samalla elimistö kamppaili hiljaa kaikin voimin polttaakseen kyseisen turhan aineen pois.

Tämä vaihe elämästä oli hetkittäistä ja kesti yhteensä noin 2 vuotta. Humalahakuisuus ei hävinnyt sinä aikana mihinkää, mutta sen lisäksi, itseluottamuksen kasvaessa tytöt alkoivat kiinnostaa enemmän ja enemmän. Epäilen, että on yleistä lähteä baariin poikaporukalla ajatusmaailmalla: ”Kuka narraa kuumimman kissan.” Tässä harrastuksessa olin mielestäni äärettömän huono. Koska mitä korkeammalle promillet kasvoivat, niin sitä vähemmän oikeastaan halusin tehdä tuttavuutta kenenkään kanssa, varsinkaan tyttöjen — sen verran yleensä tajusin, ettei älyllisestä keskustelusta tule tässä tilassa yhtään mitään. Ja oikeasti en ole tällainen? Enhän? Parempi jättää vaikutuksen tekeminen, johonkin mielekkäämpään ajankohtaan.

Aikaa kuluu ja elämä opettaa

Alkoholin käyttö kohdallani on laskenut hurjien ensimmäisten täysi-ikäisyys vuosien jälkeen huimasti. Se on ollut täysin tietoista. Humalahakuisuus alkoi laskemaan, enkä koskaan välittänyt yhden illan jutuista. Tajusin myös sen, etten välttämättä halua löytää ”sitä oikeaa” baarin tanssilattialta, vaikkei sekään mahdottomuus tietenkään olisi. Huomion arvoinen seikka on se, että en vieläkään ole koskaan ollut krapulassa eli se ei ole osallisena alkoholin kulutuksen vähentymiseen. En tiedä mistä se johtuu, mutta ei varmasti siitä, ettenkö olisi juonut tarpeeksi. Hyvä viinapääkö? Olen kuitenkin saanut kuulla monesti tekemisistäni aamulla, ilman minkäänlaista muistikuvaa tapahtuneesta. Tähän vedän sellaisen rajan, etten enää ikinä halua olla sellaisessa kunnossa. En enää ikinä.

Suurin syy juomisen vähentämiseen on ollut juuri tämä kuntosaliharrastus, joka on tehnyt minusta kaikin puolin paremman ihmisen. Aivan jokaisella elämän osa-alueella. Aloin lopulta ymmärtämään enemmän ravinnon merkityksestä ja siitä, että minkälaista roolia alkoholi näyttelee esimerkiksi palautumisen osalta. Olen myös nähnyt ja ollut todistamassa tapahtumia, jotka ovat jättäneet pysyviä jälkiä, liittyen alkoholiin.

Tiedän alkoholin käyttöni olleen aivan järjetöntä, mutta menneisyyttään ei voi muuttaa. Onneksi tulevaisuuteen voi vaikuttaa. En koe, että sen käyttö olisi ollut ikinä minulla ongelmatasolla (kertamäärällisesti varmasti kyllä), vaikka rahaa siihen upposi aikoinaan turhan paljon. Olen kuitenkin nähnyt useita skenaarioita, joissa vanhempien alkoholiongelmat ovat johtaneet lapsen kehitysvammaisuuteen ja samalla se on pilannut koko lapsen tulevaisuuden, kirjaimellisesti. Olen nähnyt kuinka isä on sammunut keittiön lattialle ruokaa laittaessaan ja hänen kouluikäinen tyttärensä joutuu siirtämään tämän sohvalle nukkumaan. Esimerkkejä olisi antaa kymmeniä, ellei satoja… Tällaisissa tilanteissa sitä miettii, että miksi?

Rajan vetäminen

Olen nähnyt paljon ja olen nähnyt tarpeeksi. Alkoholi voi tuhota ihmiselämiä, eikä se ole sen arvoista. Aikaisemmat kokemukset ovat toimineet oppeina ja ne ovat menneet perille. Ajatusmaailma alkoholin suhteen on saanut ajan mittaan hyvin negatiivissävyitteisen sävyn ja sen suhteen olen itselleni vetänyt tietynlaisia rajaviivoja. En näe punaista alkoholia nähdessäni, mutta itselleni sillä ei ole enää juurikaan tarjottavaa. Alkoholi on esteenä rakastamassani lajissa kehittymisen ja elämäntyylini tiellä. Se näyttäytyy pankkitilillä miinusmerkkisenä summana ja osaan pitää hauskaa ilman sitäkin, itseasiassa huomattavasti paremmin!

Alkoholin käyttö jää nykyään osaltani muutamaan punaviinilasilliseen kerralla ja nämä kerrat vuodessa pystyy laskemaan yhden käden sormilla (muuttuvia käsitteitä ovat sitten ”muutama” ja lasin koko). Milloin siis juon seuraavan kerran? En rehellisesti tiedä. Ei siitä ainakaan kalenterissani ole minkäänlaista mainintaa.

Suhteemme on kariutunut.


Seuraile sosiaalisessa mediassa &
Pysy ajantasalla uusimmista päivityksistä! 😉

Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

8 vastausta artikkeliin “SUHDE KUNINGAS ALKOHOLIN KANSSA”

  1. Loistava kirjoitus! 🙂 Hesarissa oli myös erittäin hyvä mielipidekirjoitus tupakasta ja alkoholista. Mietin itsekin vain, että miksi? Miksi alkoholia puolustellaan ja miksi ei oikeasti yritetä tehdä jotain asennemuutokselle, jos kerran saatavuuden rajoittaminen ei muka vaikuttaisi yhtään/hintojen nousu. Itse näkisin, että niilläkin voi olla suotuisiakin vaikutuksia esim. nuorten juomiseen. Tottahan toki vaikka huumeita saa jos oikeasti haluaa, mutta silti. Ja asennemuutostahan olisi jo se, että kerran tupakkaa ei saa mainostaa niin myöskään alkoholia ei mainostettaisi. Olisi ainakin askel muutokseen päin, vaik ei jonkun mielestä auttais pätkääkään. Reilu peli! Koska alkoholi aiheuttaa miljoona kertaa enemmän psyykkisiä, sosiaalisia ja fyysisiä ongelmia muille ihmisille kuin käyttäjälle, kuin tupakka.

    Olen kuullut monien lääkärien ja sairaanhoitajien suusta, miten paljon alkoholi vaikuttaa kaikkeen myös sairaalassa ja potilaissa ja hoidossa. Turha sitä on lakaista maton alle, tuntuu että nykyään niin tehdään. Aina vedotaan kohtuukäyttö on ok 😀 Joo niinhän se on, mutta kun harmillisen monella se ei ole kohtuukäyttöä! Kohtuukäyttö EI aiheuta noita ongelmia!!

    • Heippa Saara!

      Kiitos paljon, kiitos paljon. 🙂 Todella hyviä ajatuksia ja varmasti paikkaansa pitäviä. Ainahan niitä päihteitä saa, jos oikeasti haluaa. Tuskin siihen hinta / mainostaminen hirveästi loppujen lopuksi edes vaikuttaa. Asenteisiin pitäisi aina ensimmäisenä yrittää puuttua – niin ainakin itse ajattelen.

      Kaikki saavat puolestani tehdä mitä haluavat, jos pyrittäisiin hävittämään ”tapakulttuuri”, olisi se melkoinen temppu. Kaikkeen päihteisiin liittyvään olisi rinnastettava niin vahvoja negatiivisia mielikuvia, ettei kukaan haluaisi olla niiden kanssa missään tekemisissä. Esimerkiksi lapset voisi jo heti nuorena viedä kohtaamaan sellaisia ihmisiä, joiden elämän on pilannut täysin muun muassa huumeiden kanssa pelaaminen. Sellainen toimintamalli antaisi ainakin voimakkaan tunnereaktion aihetta sivuten.

      Anyway, kohtuukäyttökin taitaa olla niin hailuva käsite monelle, että vaikea siihen loppupeleissä puuttua. Tottakai siihen tulisi puuttua, jos ongelmia selviää, mutta millä keinolla? Aina voi sanoa, mutta kuitenkaan harvoin se pelkästään riittää. Sisältään motivaatio on jollain tavalla ensimmäisenä löydettävä. 🙂

  2. Todella hyvä kirjoitus! Myönnän jopa samaistuneeni 😀 Vaikka olen sinua hirmuiset kymmenen vuotta vanhempi, liikuntaharrastus ja aikuisena aloitettu harrastekilpaurheilu ovat vähentäneet alkoholin kulutusta merkittävästi. Olin myös ns. ”perusbilettäjä” ja pariin annokseen liittyi oma laskukaavansa. Absolutistiksi en ryhtynyt, mutta nykyään esim. vanhan viinan haju ihmisissä tuntuu tosi etovalta. Biletys -ja baarisaldo on täynnä, nyt voi ainakin siltä saralta siirtyä eläkkeelle 😀

    • Heips!

      Kiitoksia. 🙂 Onhan meitä sieluntovereita. 10 vuotta ei ole vielä mitään! Tuo kilpaurheilu varmasti vaikuttaa positiivisesti monen kohdalla, vaikka sanonta kuuluu: ”Urheilijat on pahimpii dokaajii.”, vähän uskallan epäillä sitä kuitenkin. Jos aikoo pärjätä – parempi jättää baari-illat vähemmälle. Joo, ei sitä tosiaan kovin montaa asiaa kannata itseltään täysin kieltää. 😉

  3. Hyvä kirjoitus! Itsekkin koen, että hauskempaa on ilman alkoholia, mutta on hassua kun tätä kuitenkin melko usein joutuu perustelemaan.. toivottavasti ollaan jossain vaiheessa siinä pisteessä, että asenteet muuttuvat ja juomattomuuskin on ”normaalia” myös heille ketkä itse juovat:)

    • Moikka Sini!

      Kiitoksia, kiva että upposi. 🙂 Siihen pisteeseen voi mennä aikaa melko kauan, ellei sitten tee suurta muutosta kaveripiirin suhteen – joilla olisi samanlaiset arvot sekä asenteet asiasta. Toivotaan, että Suomessakin mennään siihen suuntaan pian. Onhan tuo nuorten alkoholin käyttö ainakin ilmeisesti uutisten mukaan laskussa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 36
Tykkää jutusta