37 TYÖHAKEMUSTA VAIN 1 HAASTATTELU JOKA RIITTI

Hain yhteensä 39 kesätyöpaikkaan, joista 37 oli omaan alaani liittyviä, eli fysioterapeutin kesätöitä tai kesäsijaisuuksia. Kaksi hakemusta, jotka eivät alaani käsitelleet olivat ”KISMET-kuski” ja yksi kuntosaliohjaajan työ. Oli muuten lähellä sekin, ettenkö päässyt KISMET-autoa ajamaan kesäksi. Pääsin toiseen vaiheeseen, jossa oli itsestään tehtävä kolme videota. Yksi kysymys oli esimerkiksi sellainen, että: ”Kuvaile itseäsi adjektiiveilla, joiden alkukirjain löytyy sanasta KISMET.” (I niin kuin Inspiroiva). Eivät tarttuneet videoihini ja ehkä ihan hyvä, sillä en välttämättä olisi ollut luontaisin henkilö mainostamaan suklaapatukoita.

Päätin olla hakematta tänä kesänä sellaisia töitä, jotka eivät omaan alaani liittyisi. Paitsi tuo yllämainittu oli aivan extempore, koska kuulosti niin huvittavalta. Tein 37 omaan alaani suuntautuvaa työhakemusta. Aluksi ajattelin hieman rajoittaa hakualuetta muun muassa sijainnin takia, mutta sitten tajusin, että onko minulla oikeasti varaa alkaa valitsemaan? Ja käytännössä on aivan sama missä tulevan kesäni vietän. Olen siitä onnellisessa ja surullisessa asemassa, että missään ei ole sellaista ”ankkuria”, joka pitäisi minut paikoillani. Muuttaminen ei ole ongelma.

Eväsretkellä etelässä. Aina eväät mukana!

37 Työhakemusta ympäri Suomea

Työhakemuksia laitoin seuraaviin kaupunkeihin/paikkakuntiin: Rovaniemi, Oulu, Vaasa, Kuopio, Lohja, Lahti, Savonlinna, Kuopio, Joensuu, Tampere, Pori, Kerimäki, Mikkeli, Kouvola, Hämeenlinna, Paimio ja Kotka. Eli kaikkialle josta löysin avoimia työpaikkoja ja siinä sivussa kyselin erikseen yksityisiltä, että löytyisikö mahdollisesti töitä.

Tiesin, että työhaastatteluun pääseminen tulee olemaan todella vaikeaa, koska:

  1. Opintoni ovat vielä kesken, opintopisteet kuitenkin riittävät sijaisuuksiin (vaatimus 140 op tällä alalla).
  2. Minulla ei ole opintojeni puolesta riittävää kokemusta, jota vaaditaan lähes joka paikassa.
  3. Nykyään suhteet ratkaisevat hyvin paljon työnhaussa ja suhteita fysioterapiaan liittyen on pyöreä nolla.

Mutta, jos selvitän tieni työhaastatteluun asti — siinä vaikutuksen tekeminen tulee olemaan huomattavasti helpompaa, kuin paperilla, kun vieressä monet muut hakijat omaavat todennäköisesti jo valmiiksi työkokemusta ja suosittelijoita.

37 hakemusta ja vain yksi työhaastattelukutsu. Yksi kutsu, joka on enemmän kuin tarpeeksi. Kutsu kantautui Kotkan suunnalta ja ehdottomasti tartuin siihen! Tässä on oljenkorsi, jota olen odottanut. Ajoin Kotkaan Savonlinnasta, matkaa noin 270 kilometriä. Haastattelu meni erittäin hyvin, pystyin vastaamaan kaikkiin esitettyihin kysymyksiin ja paikka vaikutti kaikin puolin lupaavalta. Kuulemma tieto mahdollisesta kesäsijaisuudesta tulee tämän viikon puolella (eletään maanantaita). Lähdin ajelemaan Kohti Savonlinnaa Lappeenrannan kautta ja jo tunnin päästä tuli seuraavanlainen viesti: ”Tervetuloa töihin meille fysioterapeutin kesälomasijaiseksi…” COME ON! I’m in ja sen lupaan, ettei kukaan tule katumaan päätöstä.

”Anna yksi mahdollisuus ja tulen paikalle All In -periaatteella.
Yksi mahdollisuus riittää, kun siihen panostaa riittävästi.”

Työt alkavat heti toukokuun puolessa välissä, kun kevään opintoni loppuvat. Minulla on siis alle kuukausi aikaa sanoa entinen asuntoni irti ja kaikki muut sopimukset siihen liittyen. Sanoa hyvästit työpaikalleni. Kertoa Aluehallintovirastolle toiminimeni tulevista muutoksista. Etsiä uusi asunto. Pakata kaikki tavarat ja lähteä taas kohti uusia tuulia. En enää todennäköisesti palaa Savonlinnaan, opintoni ovat siinä pisteessä, että lähitunnit ovat hyvin vähissä. Entinen elämä jää taakse. Kaikki tämä tapahtuu ehkä hieman nopealla aikataululla, mutta mikään ei ole minua estämässä.

Varma visio

Kotka tulee olemaan asuinkaupunkini numero 7. En tosiaan tiedä miten korkealle kyseinen luku tulee nousemaan, mutta elokuussa se tulee kasvamaan taas. Mutta ennen sitä, keskitytään nykyhetkeen ja kesäsijaisuuden tunnolliseen hoitamiseen. Kaikki työkokemus on arvokasta, etenkin nyt, kun tuollaiset sijaisuudet ovat opiskelijoille ”kiven alla”.

Jos en olisi fysioterapian töitä saanut, seuraava vaihtoehto olisi ollut 6 viikon työelämänharjoittelu kesällä, sellaisen tein viime kesänä Tampereella. Opintoja siis pusketaan koko ajan eteenpäin. Toisaalta sen varaan en laskenut, koska en edes etsinyt sellaista valmiiksi. Pidän niin sanotusti reunalla elämisestä ja ajatusmaailmaani kuuluu, että kaikki tulee järjestymään. Ne, jotka ovat lukeneet tarinoitani, tietävät, että kirjoitan päiväkirjaa, jonka tunnen nimellä ”Tulevaisuuden Päiväkirja”. Voin paljastaa nyt yhden tavoitteeni, jonka kirjoitin ylös viime joulukuussa ja se kuuluu yksinkertaisuudessaan näin: ”Kesätyöpaikka → New City!” Olen tietoisesti mennyt tätä tavoitetta kohti ja nyt se toteutui. Onnistumisen tunne. Voin vetää poikkiviivan tämän tavoitteen yli ja hymyillä onnellisena. Oikeilla tavoitteilla on tavalla tai toisella tapana toteutua.

Yksi painava kivi käännetty ympäri, merinäköalat odottavat.


Seuraile sosiaalisessa mediassa &
Pysy ajantasalla uusimmista päivityksistä! 😉

Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin

HERÄTTELYTREENI FLUNSSAN JÄLKEEN

Iski flunssa työharjoittelun jälkeen. Lämpöä en mitannut kertaakaan, mutta luultavasti sitä hieman jossain vaiheessa oli, koska vilunväreitä tuli herkästi ja vaatetta piti niskaan heittää enemmän. En edes muista milloin viimeksi olisi ollut minkäänlaista nuhaa tai mitään sen tapaistakaan ja siitä täytyy olla kiitollinen. Tältä tuskin olisin pelkillä vitamiineilla välttynyt, koska olin työharjoittelussa joka päivä kuitenkin asiakkaiden iholla, joista monilla oli jonkinlaista flunssan poikasta. Mutta ei siinä mitään, rehellinen sairastaminen on ihan ok, aina silloin tällöin.

Kova jalkatreeni sen veti viimeisetkin mehut kropasta pois ja seuraavana päivänä sitä oltiinkin aika tukossa. Viikon päivät olin pois salilta ihan varmuuden vuoksi (perjantaista – perjantaihin). Olisin salille uskaltanut hieman aikaisemminkin mennä — pidin silti hieman pidemmän ”kevennysviikon”, vaikken viikosta sitä sairasteluosuutta siihen laskekaan.

Ajatukset kasaan

Monelle on turhauttavaa olla pois rakastamansa lajin parista sairauden takia ja on se myös minulle sitä, mutta on siinä hyviäkin puolia sekä on pidemmällä tähtäimellä kannattavaa. Ensimmäiseksi lähestyn ajatusta sillä näkökulmalla, että, jos nyt kipeänä menen salille — kohta saattaa olla tilanne puolet pahempi ja skenaario eskaloituu entisestään ja se ei palvele ketään millään tavalla. Parempi vain olla pois tapahtumapaikalta ja antaa kropalle aikaa palautua. Flunssa on itsessään katabolinen eli lihasta hajoittava tila elimistössä, eikä sitä ole mitään syytä korostaa rankaisemalla lihaksia kuntosalin puolella entistä enemmän.

Samalla kerkeää hyvin miettiä tulevia treenejä ja latautua niihin henkisesti. Mitä pidemmän ajan joutuu olemaan rautojen parista pois, sitä mukavampaa on aina palata niiden luokse. Fyysisesti lepääminen tekee hyvää, mutta niin myös henkisesti, jos vain ajattelee asian siltä kannalta. On aivan turhaa miettiä koko ajan esimerkiksi sitä, että: ”Tulokset laskee, lihakset katoaa, ahdistaa, kun ei uskalla liikkua.” Ei oikeasti ole mitään syytä huoleen. Lihakset eivät katoa mihinkään viikossa, eivätkä tulokset. Salille palatessa saattaa olla, että pientä alkukankeutta on tauon jälkeen havaittavissa tai voi jopa olla, että raudat tuntuvat kevyemmiltä, kuin ennen tätä lepotaukoa, koska lihaksille on annettu aikaa palautua kunnolla.

On aina parempi miettiä asioita positiivisessa valossa. Ja lopulta, kun tuntuu siltä, että kroppa on valmis ottamaan vastaan ensimmäisen treenin levon jälkeen, silloin fiilis on äärettömän hyvä. Viimein päästään itse asiaan uudelleen! Kannattaa silti aloittaa aina hieman kevyemmin pitkän tauon jälkeen, koska kroppa ei välttämättä ole aivan vireessä. Esimerkiksi tuntuma lihaksiin saattaa olla huonompi, eikä painetta ole jäljellä. Äkkiä joka tapauksessa ollaan taas samassa tilanteessa kuin ennen lepojaksoa (riippuu tietysti sen pituudesta).

Herättelytreeni

Usein ensimmäisen treenin aikana innostutaan treenaamaan täysillä, vaikka ajatus saattoi olla: ”Otetaampa alussa hieman kevyemmin.” Todennäköisesti kroppa muistuttaa siitä seuraavana päivänä melkoisilla lihaskivuilla, mutta eihän se vaarallista ole. Kevyt startti olisi silti aina paikallaan. Itse tein kaikki lihasryhmät läpi kevyesti pumppaillen, mitään sarjaa en vienyt lähellekkää failurea, painot olivat kevyitä ja sarjat pitkiä. Tein isoja perusliikkeitä, kolme sarjaa per liike. Tunnin verran treeniin meni alkulämmittelyineen:

Jalan ojennus, 3 x 15

Jalan koukistus + Pohjenousu, 3 x 15

Takakyykky, 3 x 12

Suorin Jaloin Maastaveto, 3 x 12

Penkkipunnerrus + Ylätalja, 3 x 12

VinopenkkipunnerrusAlatalja, 3 x 12

Pystypunnerrus, 3 x 12

Vipunostot sivuille, 3 x 15

Ojentajapunnerrus taljassa + Hauiskääntö, 3 x 12

Paljon liikkeitä ja myös supersarjoja, mutta painot todellakin kevyitä. Minuutin palautukset sarjojen välillä. Kroppa tuntui todella hyvältä, harvemmin viikon levon jälkeen ensimmäinen treeni on tuntunut noin mukavalta, vaikka aina olen pyrkinyt kevyesti aloittamaan. Huomasi hyvin kuinka kevyilläkin painoilla pumppi tuli nopeasti ja nesteet lähtivät kropassa liikkeelle.

Back in business, lihakset ovat valmiina tositoimiin!