RUOKA-AINEALLERGIAT ANTAVAT VAIHTOEHTOJA

Yhteistyössä: Foodin

Satun olemaan allerginen monelle erilaiselle, hyödylliselle ja terveelliselle ruoka-aineelle. Kaikki ruoka-aineallergiat johtuvat koivun siitepölyallergiasta, joka minulla on ollut aina. En voi esimerkiksi syödä omenaa, päärynää, raakaa porkkanaa, pähkinöitä tai manteleita. Toisaalta allergioita ei onneksi ole loppujen lopuksi paljon, sillä voisin olla siitepölyallergian takia allerginen myös monelle muulle ruoka-aineelle, kuten tomaatille, viinirypäleille, ananakselle tai paprikalle. Allergia on vaivannut lapsesta asti ja osaan jo helposti vältellä allergisoivia ruoka-aineita, mutta välillä kuitenkin miettii, että kuinka mukava olisi syödä esimerkiksi pähkinöitä – niitä terveellisiä superfoodeja, joita kaikki nykyään nauttivat. Nutellaa kaikkialla, mistä jäänkään paitsi?

Ruoka-aineallergiat ja kokemukset

Kaksi kertaa olen käynyt hakemassa vauhtia terveyskeskuksen puolelta (kerrat, joista olen kuullut), kun ruoka-aineallergiat ovat aiheuttaneet kurkkuni turpoamisen. Ensimmäisellä kerralla vein lapsena pähkinöitä oraville ja tietysti mussutin niitä suoraan pussista myös itse. Hengenahdistus alkoi ja kiireesti oli riennettävä terveyskeskukseen hakemaan lisää happea. Toisella kerralla kokeilin riskillä porkkanaraastetta, ihan vain kokeillakseni pystyisinkö jo syömään sitä. Hyväähän se oli ja monta haarukallista kerkesin syömään ennen kuin hirveä kutina ja hengen pihinä alkoivat. Ääneni alkoi kuulostamaan kirjaimellisesti Aku Ankkamaiselta ja äidin oli vietävä minut taas terveyskeskukseen. Äiti luuli ensin, että pelleilen, koska ääni oli niin huvittava, mutta ei. Adrenaliinipiikki (tai joku vastaava) suoraan pakaraan ja alkoi taas henki kulkemaan. Muutama päivä piti hieman ontua, koska pistokohta kipeytyi sen verran…

En taida enää kokeilla allergisoivia ruoka-aineita edes huvikseni. Pystyn elämään ilman niitäkin, vaikka mielelläni pähkinät ottaisin monestakin syystä ruokavaliooni mukaan. Ruoka-aineallergiat voivat aiheuttaa herkästi jopa hengenvaarallisia tiloja, vähäisissäkin määrissä nautittuna ja ne saattavat hankaloittaa elämää huomattavasti. Niiden kanssa kuitenkin on pakko oppia elämään. Onneksi nykyään on hirveä määrä erilaisia vaihtoehtoja ruoka-aineille. Toiset joutuvat valitsemaan laktoosittoman tai gluteenittoman vaihtoehdon lapsesta asti. Joku taas valitsee vegaanisen ruokavalion ja seuraava kiertää hiilihydraatit kaukaa. Oli tilanne mikä tahansa, niin vaihtoehtoja on aina tarjolla.

Ruoka-aineallergiat

Vaihtoehtoiset ruoka-aineet

Ruokatottumukset ovat usein melko rajoittuneet tiettyihin ruokavalintoihin. Peruna on hyvää ja niin edelleen, mutta esimerkiksi Biohakkerin Käsikirja tiesi kertoa, että maailmassa on suunnilleen 50 000 erilaista syötävää kasvia, joista 15 käytetyintä vastaa noin 90 % ihmisten energiankulutuksesta. Ja perunaa tuotetaan ”ainoastaan” 314 miljoona tonnia vuodessa, kun maissia tuotetaan 823 tonnia. Maissi on kaikista tuotetuin viljelykasvi ja sen jälkeen toista sijaa hallitsee vehnä ja aivan vehnän perässä tulee riisi (maailman tärkeimmät viljelykasvit vuonna 2008). Vaihtoehtoja sopii todenteolla joskus miettiä tarkemmin.

Itse olen löytänyt pähkinäallergian tilalle paljon erilaisia siemeniä. Käytän esimerkiksi auringonkukansiemeniä, pellavansiemeniä, kurpitsansiemeniä, chia-siemeniä sekä hampunsiemeniä. Siemenet ovat omanlaisensa superruoka. Kuten pähkinät, myös siemenet sisältävät muun muassa proteiinia, terveellisiä rasvoja, antioksidantteja, kuitua ja kalsiumia. Siemeniä voi käyttää hyvin monipuolisesti: välipaloina, smoothieissa, erilaisissa salaateissa ja ruoan lisukkeina, tai vaikka leivonnassa!

Ruoka-aineallergiat

Ruoka-aineallergiat avaavat silmiä ja tarjoavat uusia vaihtoehtoja.


Foodin on suomalainen perheyritys, joka on maahantuonut ja valmistanut luomaelintarvikkeita vuodesta 2009. Heidän laajaan ja laadukkaaseen valikoimaan voi tutustua osoitteessa: Foodin.fi

PERFEKTIONISMI, HEIKKOUDESTA VAHVUUDEKSI

TOIVEPOSTAUS

Ihan ensimmäisenä pakko sanoa, että minusta on aivan mahtavaa, kun saan sellaisia kysymyksiä, jotka vaativat oikeasti syvällisempää ajattelua. Otan kysymykset aina positiivisena haasteena, enkä tosiaan karta mitään aihetta. Joten. Koska olen monesti sanonut olevani ”perfektinisti” – ainakin jossain määrin usean asian suhteen, sain aiheeseen liittyen seuraavanlaisen kysymyksen: ”Haluaisin kuulla mielipiteesi perfektionismista. Pidätkö sitä enemmän hyveenä vaiko pitäisikö siitä ainakin jossain määrin pyrkiä eroon?

Kiitos todella tästä kysymyksestä! Jännittävällä tavalla haastava kysymys. En ole psykologi (ainakaan vielä), joten voin puhua ainoastaan omasta kokemuksestani sekä tuntemuksistani, ja aion sen myös tehdä. Anyway, psykologia on osa-alue joka kiinnostaa minua äärimmäisen paljon. Itseasiassa, jatkuvasti koko ajan vain enemmän. Olisi aivan mahtavaa oppia tulkitsemaan ihmisiä kuin avointa kirjaa, niin hyvässä kuin pahassa.

Perfektionismi

Määritellään ensin vähän käsitettä perfektionismi. Yksinkertaisuudessaan perfektionistit haluavat tehdä asiat mahdollisimman hyvin tai jopa täydellisyyttä tavoitellen. Pystyn lukemaan itseni kuuluvaksi tähän kategoriaan. Piirre on kuitenkin jäänyt hieman taka-alalle elämän edetessä ja itsetutkiskelun kautta. Enää perfektionismi ei välttämättä näyttäydy niin selvästi kuin aikaisemmin. En ole piirrettä käytännössä yrittänyt koskaan peittää tai hävittää, koska näen siinä paljon hyviä puolia, vaikka perfektionismi saattaa kuulostaa monen mielestä negatiiviselta asialta.

Kerron muutaman konkreettisen esimerkin omasta käyttäytymisestäni:

1. Aikoinaan, kun vietin hyvin paljon aikaani virtuaalimaailmoissa – ainoa tavoitteeni oli olla yksinkertaisesti paras siinä mitä tein. Pelasin sellaisia pelejä, joissa pystyi valtaamaan alueita, tuhoamaan vastustajan tai jollain tavalla näyttämään paremmuutensa. Rakastin pelejä, joissa vastassa oli oikeita ihmisiä ja jotka vaativat sitä, että viet taitojasi kokoajan uudelle tasolle. Toinen osapuoli oli pakko voittaa keinoja kaihtamatta. En kirjaimellisesti ollut hyvä häviämään – sananmukaisessa merkityksessä. Kun pelaat jotain peliä yli 300 PÄIVÄÄ, alat jossain määrin hallitsemaan sitä.

2. Kun teen jotain joka vaatii luovuutta, haluan, että jokainen yksityiskohta on kohdallaan. On se sitten piirtäminen, jota joskus harrastin. Internetsivujen muokkaaminen tai blogitekstin kirjoittaminen (Ja kyllä, haluan, että jokainen piste, pilkku ja ajatusviiva ovat oikeilla paikoillaan, vaikka en välttämättä äidinkieltä täydellisesti vielä käsittele). Muutenkin pidän esimerkiksi siitä, että kaikki esineet ovat aina omilla paikoillaan ja tarkassa järjestyksessä.

3. Olen todella täsmällinen, kun puhutaan aikatauluista. Voin melkein vannoa olevani ajoissa 99,9 % ajasta. Koulutehtävät palautetaan aina mieluummin liian aikaisin, kuin liian myöhään. Aikataulusta on pidettävä kiinni ja odottaminen tuntuu aivan hirveältä ajan hukalta.

Siinä vain muutama malliesimerkki, joista jokaisen sanoisin olevan rinnastettavissa perfektionismiin, jos aivan oikein olen käsittänyt. Oikeastaan näen perfektionismin nykyään lähes pelkästään positiivisessa valossa omalla kohdallani, koska täydellisyyden tavoittelu motivoi minua suuresti. En ole neuroottinen asian suhteen. Tiedän muun muassa sen, etten koskaan tule olemaan täydellisen tyytyväinen omaa vartaloani kohtaan, mutta se on ainoastaan voimanlähde ja vie eteenpäin. Perfektionismi toimii sisäisenä motivaattorina. Saan suurta mielihyvää sellaisten tavoitteiden saavuttamisesta, joiden eteen olen nähnyt todella paljon vaivaa ja voin rehellisesti sanoa ääneen, että tein kaiken niin hyvin, kuin sillä hetkellä pystyin. Onneen ei ole oikotietä.

Perfektionismi paheena

Tietenkin perfektionismi pitää sisällään myös erittäin huonojakin sivuraiteita. Henkilökohtaisesti saatan keskittyä pikkutarkkoihin asioihin aivan liikaa ja huomaan sen itsekin. Tällaisia esimerkkejä ovat logon tai nimimerkin keksiminen, kun joku toinen kelpuuttaa 30 sekunnissa nimimerkiksi ”DRAGONMASTER6000”, niin itse en todellakaan miettisi sellaista vaihtoehtoa sekuntiakaan. Kuten jo sanoin. Isot alkukirjaimet ja siisti kokonaisuus hivelevät sieluani – en voisi esiintyä tuollaisen nimimerkin takana koskaan.

Pahimmassa tapauksessa perfektionistit asettavat itselleen aivan liian korkeita tavoitteita, joita ei voi saavuttaa. Siitä sitten seuraa  surua, turhautuneisuutta, epäonnistumisen tunnetta ja/tai pakonomaisuutta. Tähän kierteeseen vajotessa voi todellakin sattua ja paljon. Perfektionistiin sattuu itseensä ja silloin sattuu todennäköisesti myös läheisiin. Epäonnistuminen tuntuu todella syvällä luissa ja ytimissä asti… Miksi en pysty saavuttamaan tavoitteitani? Miten olen näin turha? Perfektionismi saattaa lamaannuttaa täysin.

Henkilökohtainen perfektionismin käsittely

Kun perfektionismiin yhdistetään ennakkoluulottomuus, rento elämänasenne ja positiivinen suhtautuminen asioihin – voidaan saada aikaan erittäin hyvä kombo. Kyseinen yhdistelmä on kehittynyt kohdallani tässä vuosien mittaan, erilaisten vastoinkäymisten takia ja kokemusten ansiosta. Tiedostan jossain määrin omat ”heikkouteni” perfektionismin suhteen, mutta harvemmin edes haluan niihin millään tavalla puuttua. Osaan nykyään lajitella asioita huomattavasti paremmin tärkeysjärjestykseen. Aikaisemmin saatoin esimerkiksi haluta koulusta tietyn keskiarvon ja panostin silloin kaikkiin aineisiin yhtälailla. Myös niihin, jotka minua eivät välttämättä edes kiinnostaneet millään asteella. Tein asiat mielestäni niin hyvin kuin pystyin. Ei sekään aina riittänyt, koska en ole ollut luontaisesti kovin lahjakas koulussa ja sitten sattui.

Nyt muutamia tutkintoja käyneenä ja opinahjoissa istuneena olen  vähitellen oppinut priorisoimaan asioita. En todellakaan enää panosta kaikkiin tehtäviin samanvertaisesti. Toiset kurssit kuuluvat mielessäni täysin ”pois alta” -kategoriaan, joiden arvosanalla ei käytännössä ole tulevaisuuden kannalta mitään merkitystä. Priorisoinnin avulla pystyn kiertämään epäonnistumisen tunteita hyvin. Täydellisyyden tavoittelu on usein ainoastaan esteenä suoriutumisen kannalta, se mahdollisesti kasaa vain paineita omien hartioiden päälle, joka ei puolestaan tiedä hyvää.

Perfektionismini on saanut myös kovia kolauksia yksin asumisen kautta. Kasvattavia kolauksia. Missään vaiheessa en ole nimittäin vielä etsinyt sellaista täydellistä asuntoa itselleni. Yhdessäkään asunnossa, jossa olen asunut, en pystyisi näkemään itseäni asumassa pitkiä aikoja. Olen asunut noin 15:sta eri osoitteessa. Näen jokaisen niistä olleen vain sijaisasuntoja – yhtäkään en ole kutsunut kodiksi, asunto jossa tällä hetkellä asun on ainoastaan kämppä. Ei mitään pysyvää. Tällainen ajatusmalli on antanut todella paljon anteeksi ja kasvattanut luonnetta. Kaiken ei todellakaan tarvitse olla täydellistä. Harva asia loppujen lopuksi muutenkaan ikinä tulee olemaan täydellistä, ellei itse onnistu maalaamaan ajatusmaailmaansa sellaista kuvaa.

Täydellistä elämää ei ole, mutta täydellisiä hetkiä on!

Heikkous vai Vahvuus?

Voin puhua ainoastaan omasta kokemuksestani ja siitä kuinka vuosien varrella olen oppinut käsittelemään omia tunteitani. En koskaan tule olemaan täydellinen – enkä itseasiassa haluakaan. Henkilökohtaisesti olen valmis ottamaan ne askeleet kohti epätäydellisyyttä, että pystyisin kehittymään ihmisenä vahvemmaksi ja siinä vaiheessa perfektionismista tulee kantava voima, koska haluan aina selviytyä mahdollisimman hyvin. En välttämättä täydellisesti, koska hyvä riittää erinomaisesti.

Neuroottisuus ja asioiden ylikorostaminen voivat johtaa tyytymättömyyteen.
Kukaan ei tule koskaan olemaan täydellinen, vähempikin riittää.


Seuraile sosiaalisessa mediassa &
Pysy ajantasalla uusimmista päivityksistä! 😉

Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin