MILLAISTA ON FYSIOTERAPIAN OPISKELU?

Tästä aiheesta minua on pyydetty kirjoittamaan kauan. En ole kuitenkaan aikaisemmin kirjoittanut, koska on tuntunut siltä, että vastahan aloitin. Mitä siis voisin vielä antaa, muuta kuin oman henkilökohtaisen näkökulmani siitä hetkestä? Nyt kuitenkin viimein tuntuu siltä, että voin kirjoittaa aiheesta, koska opintojeni toinen vuosi loppuu 10 päivän kuluttua. Ja oikeastaan minulla on enää yksi vuosi opintoja edessäni, koska nopeutan niitä puolella vuodella. Aion siis suorittaa keskimäärin 3,5 vuotta kestävän koulutuksen kolmeen vuoteen.

Seuraava vuoteni tulee pitämään sisällään enää vain hyvin vähän käytännön opetusta. Sillä vuoteen sisältyy kolme kuuden viikon mittaista harjoitusjaksoa sekä opinnäytetyön tekemistä. Olen siis käytännössä työharjoittelussa viimeisenä vuotena melkein puolen vuoden ajan. Kun tarkemmin ajatellaan, niin 2 / 3 opinnoista on takana päin ja valmistumisen voi melkein nähdä ulos katsoessaan. Ehkä tässä vaiheessa pystyn jo hieman valottamaan minkälaista fysioterapian opiskelu on.

tuutorointi

Henkilökohtaisesti pidän fysioterapiaa todella tärkeänä aihealueena. Minkä takia? Koska aivan jokaiselle ihmiselle olisi valtava etu, kun tiedettäisiin miten oma keho toimii liikkuvana kokonaisuutena ja miksi se reagoi erilaisiin ärsykkeisiin — tavalla kuin se reagoi. Tai edes tiedostettaisiin kuinka päällimmäiset, suurimmat lihakset toimivat ja mitkä niiden tehtävät ovat. Tiedostaminen toisi aivan varmasti monelle ihmiselle suurta mielenrauhaa erilaisissa ongelmatapauksissa — kipu ei välttämättä ole signaali siitä, että on syytä hakeutua heti lääkäriin, eikä varmasti aina ensimmäinen syy epäillä syöpää.

Alana fysioterapia on äärimmäisen monipuolinen ja laaja. Perusopintojen aikana pääset oikeastaan ainoastaan raapaisemaan pintakudosta useilta eri osa-alueilta. Ellei sitten onni suosi harjoittelupaikan suhteen, jossa sinua opetetaan kunnolla jollain tietyllä segmentillä. Tai ellet ole äärimmäisen oma-aloitteinen sekä niin kiinnostunut alasta, että koulutehtävien ohessa syvennät osaamistasi ja tietämystäsi lukemalla alan teoksia. Nyt kuitenkin opiskellaan korkeakoulussa ja oppiminen heitetään suurilta osin omiin käsiisi.

luonnon-aani

Fysioterapian opiskelu alkaa pinnallisten- sekä tietysti myös syvien lihasten hahmottamisella ja tutkimisella: ”Mistä hauislihas a.k.a musculus biceps brachii lähtee ja mihin se kiinnittyy?” Muun muassa nivelet, nivelpinnat, jänteet, verisuonet, hermot ja luut tulevat tutuiksi. Mielestäni jo peruskouluissa sekä lukioissa voitaisiin keskittyä enemmän pinnallisiin kudoksiin ja niiden tehtäviin, versus se, että edetään nopeasti solutasolle laskemaan mitokondrioita. Kumpi vaihtoehto saattaisi palvella suurinta osaa ihmisistä enemmän tulevaisuudessa? Kaikista meistä ei ikävä kyllä tule lääkäreitä. 

Opinnot ovat varsinkin alussa teoriapainoitteista, esimerkiksi ilman anatomian tuntemusta et pysty fysioterapiaan tullutta asiakasta juurikaan auttamaan. Käytännön harjoitteita on kuitenkin luvassa paljon, sillä tällä alalla pelkällä teoriatiedolla ei pärjää. Ihmiseen on uskallettava ottaa kontaktia. Koulutehtävien teko tapahtuu lähes aina ryhmissä, koska kyseessä on kuitenkin ala, joka vaatii moniammatillista yhteistyötä (muun muassa lääkärien ja sairaanhoitajien kanssa). Ryhmätehtävät opettavat opiskelijoita kommunikoimaan ja niin edelleen. Henkilökohtaisesti toivoisin kuitenkin useammin yksilötehtäviä, koska ryhmätyöt syövät huomattavasti enemmän aikaa, sovittaessa aikatauluja ja kohtaamispaikkoja. 

opiskelu

Fysioterapian koulutuksessa käsiteltäviä aiheita, anatomian lisäksi ovat muun muassa myös: asiakkaan haastattelu, tutkiminen sekä ohjaaminen, nivelten liikkuvuus, apuvälineiden käyttö, hengitys- ja verenkiertoelimistö, rentoutumismenetelmät, kivunhoito, hieronta, tuki- ja liikuntaelimistön toiminnan tukeminen, erilaiset fysikaaliset hoitomuodot, asentohoito, potilaan siirto sekä monenlaisien toimintakykyä kartoittavien testien tekeminen…

Erittäin monipuolinen ala siis kyseessä. Listaa voisi jatkaa kauemminkin, mutta tässä ensimmäiset aiheet mitkä tulivat mieleeni. Perusopinnot tarjoavat melko pintapuolisen raapaisun edellä mainituista asioista, koska käsiteltäviä aihealueita on niin paljon. Laaja pohja kuitenkin tarjoaa myös useita erilaisia mahdollisuuksia työelämää ajatellen. Fysioterapeutin työt eivät todellakaan rajoitu vain yhteen sektoriin — kaikkia heistä et löydä terveyskeskuksien yksilövastaanotoilta tai yksityisiltä fysikaalisilta hoitolaitoksilta. 

apuvalineyksikko

Lääkäreihin palatakseni, myös meillä fysioterapiassa ammattikielenä käytetään latinaa. Eli ammattisanasto koostuu latinankielisistä termeistä, esimerkiksi lihakset opetellaan latinaksi sekä suomeksi. Se saattaa joillekin tuottaa hankaluuksia, mutta termit ovat loppujen lopuksi hyvin loogisesti pääteltävissä, kun sanastoa hieman hallitsee.

Kuten lääkärit, pystyisimme käytännössä puhumaan termistöä käyttämällä niin, ettei asioihin perehtymätön ymmärrä yhtään mitään. Sellainen käytösmalli kuitenkin saattaa mennä ylimielisyyden puolelle, jos sitä tahallaan harrastaa. Tosin joskus käy niin, että ei edes oikeasti muista tai tiedä suomenkielistä vastinetta sanalle, koska lähdemateriaaleissa käytetään lähes aina puhtaasti ammattisanastoa. Ikävää asiakkaan puolesta, mutta toisaalta harvoin asiakas tietää suomenkielistä vastinettakaan esimerkiksi pienemmille lihaksille. Käytännössä jopa parempi jättää termien käyttäminen kokonaan pois, ellei asiakas itse jotain kysy. Asiakaslähtöisyys.

tuutor

Tulevaisuudessa työt eivät fysioterapian saralta varmasti tule loppumaan kesken, ikäryhmien ainoastaan kasvaessa. Ja vaikka teknologialla pystytään tekemään uudet kylkiluut, niin koneet tuskin lähitulevaisuudessa vielä hetkeen opettavat kädestä pitäen kuinka venytysliikkeitä tehdään tai analysoivat omatoimisesti sekä moniuloitteisesti ihmisen ryhtiä.

Mielenkiintoinen ala monessakin suhteessa. Ihmiskeho on rakenteeltaan loppujen lopuksi äärettömän monimutkainen. Jokainen asiakas on aina oma yksilönsä — hoitokeino joka auttaa yhdellä, ei välttämättä enää auta toisella. Asioita tulee lähestyä yksilötasolla ja lähteä hoitamaan sitä kautta. Fysioterapian alalla tietoa, näkemyksiä sekä tekniikoita on jaossa todella paljon ja niitä tulee jatkuvasti vain enemmän. Luit ja harjoittelit sitten kuinka paljon tahansa — lue ja harjoittele vielä lisää. Ala vaatii koko ajan itsensä kehittämistä ja vanhojen oppien uudelleen kertaamista.

Koskaan ei voi olla liian hyvä.

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

2 vastausta artikkeliin “MILLAISTA ON FYSIOTERAPIAN OPISKELU?”

  1. Tämä oli tosi mielenkiintoinen postaus, mielestäni on aina kiva lukea/kuulla muiden opinnoista. En ole aiemmin kovin paljon blogiasi seuraillut mutta eiköhän jatkossa tule useammin vierailtua 🙂 Opiskelet paidasta päätellen Mamkissa? Hauska sattuma, ollaan siis vuodenvaihteen jälkeen samassa lafkassa (itse nykyinen kyamkilainen)!

    • Moi Henna,

      En oo itse törmännyt kovin moneen vastaavaan tekstiin, mutta tässä nyt tälläinen pinnallinen katsaus asiaan. 🙂 Paljonhan tästä voisi vielä kertoa, mutta jätetään seuraavaan kertaan! MAMK:ssa kyllä vaan, Savonlinnan kampuksella tosin. Haha, joo saapa nähdä miten oppilaitosten välinen yhteistyö näkyy, vai näkyykö mitenkään… Jää nähtäväksi!

      Kiitos kommentista ja tervetuloa mukaan. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta