EN OSAA ENÄÄ PYSYÄ PAIKOILLANI

Nykyään en oikein osaa enää olla aloillani. Tarvitsen koko ajan tekemistä ja janoan uusia tuulia elämääni. Kuvittelen tietäväni mistä kyseinen tuntemus on peräisin. Ensimmäiset 18 vuotta elämästäni olen asunut samalla pienellä paikkakunnalla nimeltä Mäntyharju. Siellä asuu noin 6 500 ihmistä ja siellä ihmisellä on hyvä olla, vaikka moni uskaltaa väittää toisin…

kalliolla-yksin-1

Nyt olen 23-vuotias ja olen muuttanut 5 vuoden aikana noin 20 kertaa. Olen asunut Mäntyharjulla, Imatralla, Joensuussa, Jyväskylässä, Tampereella (kahdesti) ja tällä hetkellä asun Savonlinnassa. Muutoista osa on tehty kaupunkien sisällä ja välillä on haettu vauhtia vanhasta asuinpaikasta. Muuttoja on joka tapauksessa takana suhteellisen paljon, lyhyessä ajassa.

Suurin osa ihmisistä ”vihaa” muuttamista ja niin todellakin vihasin minäkin, aikoinaan. Mutta en enää. Muuttaminen tuntuu olevan jo osa minua. Rupean kaipaamaan uudessa kaupungissa helposti seuraavaa muuttoa. Muuttaminen tuo mukanaan hirveän määrän kokemuksia ja tietynlaisen vapauden. Varsinkin, jos muutat kaupunkiin mistä et tunne ketään.

snapback-shot-2

Jatkuva muuttaminen kuitenkin jättää kokemusten lisäksi myös jälkiä. Asuessaan vain puolen vuoden ajan paikoillaan, on vaikea luoda pysyviä ihmissuhteita — ainakin minulle. Taas muutto. Ne vähäisetkin ihmissuhteet jäävät hyvin helposti. Niitä on vaikea pitää hengissä. Pidämme yhteyttä liian vähän. Näemme enää harvoin, jos koskaan.

Tuttuja siellä, kavereita täällä, mutta vain niin harvoja todellisia ystäviä. Se painaa minua aina väistämättä, mutta itsehän kuoppaani kaivan. Välillä mietin kuinka mahtavaa olisi hetki pysyä paikoillaan ja rakentaa suhteita. Rakentaa jotain ympärilleni siellä missä olen. Se ei vain tunnu hyvältä, ei oikealta. Ei ainakaan täällä missä nyt asun, eikä myöskään siellä missä olen aikaisemmin asunut.

kalliolla-yksin-2

En sano nykyistä asuntoani kodiksi, koska se ei tunnu siltä. Tämä on vain tilapäinen tila jossa asun, vaikkakin ihan viihtyisä. En tiedä missä tuntisin olevani kotona, mutta aion vielä löytää sen paikan. En tunne kuuluvani tänne. Paikkani on jossain muualla. En tiedä onko se paikka Suomessa, koska tämä maa alkaa hiljalleen olemaan aika tuttu. Se jää nähtäväksi.

snapback-shot-1

Älä käsitä väärin, sillä olen todella onnellinen juuri tässä missä olen. Onnelliseksi ei tee seinät ympärilläsi vaan se, miten haluat niitä katsoa. Mutta kuitenkin todella kaipaan taas sitä vapauden tunnetta, minkä uusi kaupunki, ihmiset ja ilmapiiri saavat aikaan. En pelkää muutosta, koska sillä on aina niin paljon annettavaa.

Siivet selkään.

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta