MITÄ BLOGIMAAILMA ON ANTANUT? (2 VUOTTA)

Luin läpi aivan ensimmäisen blogipäivitykseni, joka on julkaistu 30.9.2014 ja aloin miettimään sitä, että mitä tämä matka on minulle opettanut. Alun perin aloin kirjoittamaan blogia sen takia, koska minulla ei ollut ketään kenelle olisin voinut puhua intohimostani, eli kuntosalista. Halusin purkaa ajatuksiani edes paperille, kun en niistä voinut ääneen kertoa. Kirjoitin ensimmäisessä päivityksessä myös näin:

Koen olevani huono puhumaan, kertomaan itseeni liittyvistä asioista. Joten on jotenkin helpompi kirjoittaa asioista ihan ajatuksen kanssa. Kirjoittaessani pystyn ajattelemaan ja käsittelemään asioita helpommin, kuin että kertoisin niistä ääneen. Blogi on paikka, jonne kokoan omia ajatuksiani / kokemuksiani itseäni, läheisiäni ja niitä varten joita elämäni kiinnostaa. Ehkä opin blogia kirjoittaessani ilmaisemaan itseäni paremmin.

auringon-nousu

Kirjoitusaiheeni eivät kuitenkaan jääneet ainoastaan intohimoista kirjoittamiseen. Huomasin nopeasti kuinka hyvän olon sain siitä, kun vihdoin sain ajatukset paperille. Aloin kirjoittamaan menneisyyden kokemuksista, sellaisista joista en ollut puhunut kenellekään. Aluksi ne olivat vain tekstejä itseäni varten — se helpotti. En aluksi ajatellut, että julkaisen niitä ikinä, mutta mitä enemmän pyörittelin asioita mielessäni, niin sitä useammin ajatus niiden julkaisemisesta houkutteli. Lopulta päätin julkaista yhden merkittävän päivityksen, jonka takia suuri kivi pyörähti pois sydämeltä (kyseessä peliriippuvuus). En ollut asiasta aikaisemmin puhunut kenellekään, mutta viimein sain asiat itseni kanssa käsiteltyä ja samalla tälle tarinan sivulle viimeisen pisteen.

Mitä olen oppinut? Olen kirjoittanut yhteensä yli 200 blogipäivitystä ja pääsääntöisesti olen pysynyt siinä aiheessa kuin ensiksi pitikin. Tämä kahden vuoden matka on jo opettanut minulle enemmän kuin ikinä olisin osannut arvata. Olen löytänyt itsestäni paljon tunteita (tunteellisen puolen), ajatuksia ja ideoita. Olen haastanut itseäni tavoilla, joita en olisi koskaan osannut kuvitella. Olen tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin, oppinut merkittäviä taitoja tulevaisuutta ajatellen ja kokenut sellaisia asioita mitä en varmasti olisi kokenut ilman blogia.

auringon-nousu-kavely

En odottanut kenenkään lukevan tekstejäni aloittaessani. Aloin kirjoittamaan itseäni varten, voidakseni purkaa ajatuksiani ja saadakseni itseni myös osittain pois virtuaalimaailmasta. Onnistuin siinä. Blogi vei koko ajan enemmän aikaani ja uusi maailma pystyi antamaan juuri sitä mitä sillä hetkellä tarvitsin. Tekemistä, mahdollisuuden purkaa ajatuksiaan ja tilaisuuden itsensä tutkimiseen. Kirjoitukset ovat rakentaneet minusta pala palalta vahvempaa, parempaa ja rikkaampaa ihmistä (henkisesti). Olen siitä äärettömän kiitollinen ja onnellinen.

Ilokseni olen saanut huomata, että ihmisiä jonkin verran kiinnostaa tarinani ja ajatusmaailmani. En saa paljon kommentteja tai näkyvää huomiota, mutta en tee tätä sitä varten vieläkään. Jos tekisin, en varmasti kirjoittaisi sanaakaan. Se kuitenkin pakahduttaa sydämeni ilosta, kun joku viitsii ääneen kertoa jonkin kohteliaisuuden tai edes ajatuksen — se tuntuu todella hyvältä. Hän käyttää kallista aikaansa minuun, mahtavaa. En koskaan odota saavani kommentteja, mutta kuitenkin salaa aina uskallan toivoa niitä. Vastaan niihin enemmän kuin mielelläni.

auringon-nousu-yksin-2

Olen kuullut useammin kuin kerran siitä, kuinka ”kirjoitustaitojani” kadehditaan. Sitten olen kuullut siitä, kuinka olen kehittynyt kirjoittajana. Niinpä! Olen kehittänyt tätä taitoa tietoisesti. Alussa kirjoitin puhekielellä. En tiennyt pilkkusäännöistä tai yhdyssanoista yhtään mitään. Enkä sano, että tietäisin nytkään, mutta ainakin yritän. Saatoin käyttää jopa kirjoittaessani hymiöitä. Nykyään en halua enää käyttää puhekieltä kauttaaltaan teksteissäni ja hymiöt olen jättänyt pois. Ne eivät vain mielestäni sovi teksteihini (kommenttikenttä on asia erikseen). Niillä on omat tarkoituksensa, mutta tämä on tietoinen valinta.

”Kirjoitustaitoani” kadehditaan lähinnä sen takia, koska osaan kirjoittaessani pukea ajatukseni sanoiksi ja uskallan puhua tunteistani avoimesti. Tunteista puhuminen on osa-alue jota moni suomalainen, varsinkaan miehet eivät jostain syystä osaa tai halua tehdä. Enhän minäkään sitä luonnostaan ole mielelläni tehnyt. Se oli aluksi vain sanoja paperilla niin kuin kerroin. Askel askeleelta keräsin rohkeutta kertoa niistä ääneen ja lopulta tein niin. En kadu sitä yhtään. Olen ainoastaan tyytyväinen siihen ratkaisuun. On paljon helpompi hengittää, kun ei tarvitse pitää itsellään asioita jotka painavat, se on hyvin vapauttavaa. Kokeile, jos et usko. En ole koskaan ollut taitava, enkä ole oppinut mitään ilman vaivannäköä. Oppiminen on pitkä prosessi ja jatkuu aina.

auringon-nousu-yksin-3

Pyrin kehittämään blogin kautta itseäni jatkuvasti kaikilla osa-alueilla. Kirjoittajana sekä oppijana. Verbaalisesti sekä henkisesti. Etsin synonyymeja sanoille, että saisin teksteihin erilaisia vivahteita. Tarkistan internetin syvyyksistä yhdyssanoja ollakseni niistä täysin varma. En ainoastaan kirjoita sanoja paperille, vähät välittämättä siitä miltä ulkoasu näyttää tai löytyykö sieltä kirjoitusvirheitä vai ei. Yritän tehdä parhaani ja silti teen virheitä jatkuvasti — sehän tässä onkin sokeri kakun päällä. En koskaan voi olla tarpeeksi hyvä.

Huomaan kirjoitustyylini takia miettiväni paljon sanavalintoja. En ainoastaan kiinnitä niihin huomiota kirjoittaessani, mutta myös puhuessani. Esimerkkinä voin sanoa vältteleväni sanoja: pitää, täytyy tai pakko. Välttelen myös lauseita: ”En jaksa.”, ”En pysty.” tai ”En kerkeä.” Sanavalinnoilla on oikeasti valtava merkitys loppujen lopuksi. Ainakin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä. On syytä kiertää sanat ja lauseet joissa pystyy havaitsemaan negatiivisen sävyn. Positiivisuudella päästään huomattavasti pidemmälle. Harvoja asioita täytyy tehdä ja, jos uskottelet itsellesi ettet pysty tekemään jotain niin todennäköisesti olet täysin oikeassa…

auringon-nousu-yksin-1

Pyydän anteeksi sitä, että blogini kuvat eivät ole aina laadukkaita, eivätkä vedä muille blogeille vertoja. Olen saanut kuulla siitä paljon ja yritän koko ajan kehittää sitä puolta, mutta se on toistaiseksi hankalaa. Vannon sen häiritsevän suuresti myös minua ja luultavasti olen se, jota se häiritsee kaikista eniten. Taistelen vastaan edes sitten tekstillisesti, jos kuvissa en aina pärjää. Pari faktaa valokuvaamisestani (joku saattaa pitää tekosyinä):

  1. En ole koskaan omistanut kunnollista kameraa. Lähes kaikki kuvistani on otettu kännykän kameralla.
  2. Minulla ei ole ketään ystävää lähiympäristössä, joka haluaisi lähteä kuvailemaan jotain blogikuvia. Joten hoidan kaiken itse.

On aika haasteellista tuottaa laadukkaita kuvia yksin ja ilman kameraa. Kyllä, on mahdollista pitää blogia ilman hienoja välineitä. Bloggaaminen ei vaadi rahallista panostamista, jos mielikuvitusta ja ongelmanratkaisukykyä löytyy tarpeeksi.

auringon-nousu-kaide

Loppusanat: Kaksi hienoa, ylä- ja alamäkien täyttämää vuotta takana blogimaailman parissa. Kahden vuoden vuoristoradan aikana olen kokenut, oppinut, kasvanut, itkenyt ja nauranut. Olen avannut ajatusmaailmaani ja kirjoittanut paljon, samalla dokumentoidessani elämääni. Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että olen nauttinut tästä matkasta! Kirjaimellisesti elänyt. Sanallinen arkkuni on kokenut vasta pinta raapaisun ja se on aukenemassa. Mielessäni pyörii tuhansia ajatuksia, jotka odottavat toteutusta, oikeaa aikaa ja ulkomuotoaan. Tämä kaikki on vasta alkua.

PS. Mielelläni otan vastaan kysymyksiä tai kirjoitusaiheita. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Jos, esimerkiksi voitettu peliriippuvuuteni kiinnostaa niin pystyn kirjoittamaan aiheesta avoimesti sekä käsittelemään sitä itseni kanssa uudestaan ja uudestaan. Asettele kysymys ja anna tulla!

Muistakaa nauttia.
Kiitos ja anteeksi.

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

12 vastausta artikkeliin “MITÄ BLOGIMAAILMA ON ANTANUT? (2 VUOTTA)”

  1. Olen vasta hiljattain liittynyt blogisi lukijakuntaan. Alusta alkaen olen ihalillut sinun ihan mieletöntä kirjoitustaitoa. Alkuun toki oli järkyttävät ennakkoluulot, enkä meinannut edes aloittaa lukea miespuolisen ihmisen blogia, koksa en voinut uskoa kuinka taitava kirjoittaja sen takana on. Osaat kirjoittaa ihan älyttömän hyvin! Olet mahtava!

    Olen iloinen siitä, että jaat ajatuksiasi blogisi kautta! Postauksia on jännittävää odottaa, koksa kirjoitat mukaansatempaavalla tavalla ja isnpiroit muun muassa haastamaan itsensä. Nyt kun kerran saa toivoa postauksia niin minusta mukavia aiheita olisi muun muassa my day -tyyliset postaukset, ammatistasi kertovat postukset, matkustusjutut, sinun esikuvista kertova postaus, tekniikkaohjeet kuntosalille ja semmoiset ”faktajutut” itsestä. Ja kerro ihmeessä tuosta omasta peliriippuvuudesta selviämisestä, koksa olet kokemusasiantuntija ja siitä voi olla apua kenelle tahansa. Minua ainakin kiinnostavat kaikki selviytymistarinat! Ja blogissa pitää olla aina kuvia kuten tähänkin asti on ollut. Olisi kiva jos saisit jonkun kaverin kuvamaan joskus tai vaikkapa ohikulkijan ottamaan kuvia.

    • Moi Kukka,

      Kiitos paljon ja aivan mahtavaa, että olen vähän pystynyt ennakkoluuloja vähentämään. Aina niitä kuitenkin ihmisillä on, varsinkin meitä miespuolisia kohtaan, jotka kirjoittavat. Muurit on tehty kaadettavaksi.

      Postausaiheita saa aina ehdottaa, mutta harvemmin niitä tulee. Onhan tuossa jo melkoinen litannia noita aiheita, kiitos siitä. ”My day” -tyyliset kirjoitukset eivät vain oikein tunnu kiinnostavan naispuolisia lukijoita, koska edustan juuri toista puolta. Täytyy miettiä mistä saisin jutun juurta kirjoittaakseni. Peliriippuvuudesta voin toki kirjoittaa (aikaisempi teksti löytyy ensimmäisestä blogistani Blogspotin puolelta). Tavalla tai toisella on niitä kuvia hankittava kuitenkin tätä hommaa varten. 🙂

  2. Moi Aaro! Täällä yksi hiljainen lukija rohkenee jättää kommentin 🙂 mainitsit tekstissäsi, että et saa juurikaan kommentteja kirjoituksiisi. En itse bloggaa, mutta voin kuvitella, että kyseisessä hommassa varmaan kaipaa tietynlaista interaktiivisuutta ja näin ollen myöskin lukijoilta kommentteja teksteihin. Itse jätän kommentteja ihan äärimmäisen harvoin, pääasiassa siksi että useat bloggaajat eivät vastaa kommentteihin (mikä on tietysti ihan ymmärrettävää että aikaa vastata ei välttämättä ole).

    No, joka tapauksessa, uskoisin että monella muullakin lukijalla lienee sama motiivi olla kirjoittamatta kommentteja. Joka tapauksessa sun tekstejä on erittäin miellyttävä lukea, sillä olet lahjakas kirjoittaja ja teksti on kivasti rytmitetty siten, että se on helppolukuista. Sulla on ihan älyttömän fiksuja ajatuksia ja jaan myös samanlaisen mentaliteetin kanssasi treenaamisen suhteen! Jotenkin superhienoa että kirjoittaminen on auttanut sua ilmaisemaan itseäsi paremmin ja että täältä akkavaltaisesta Fitfashion-portaalista löytyy myös rohkea nuorimies.
    Pahottelut laittoman pitkästä kommentista ja tsemppiä treeneihin sekä mahtavaa syksyä sinne! //julia

    Ps. Kirjotustaidon kohenemisen lisäksi huikeeta kehitystä salin puolella, etenki sun etureidet, DAMN!

    • Moi Julia!

      Kiitos paljon kommentista. Ja onhan se fakta, että on todella mukavaa, kun joku muukin joskus osallistuu kommentoimalla. Ei tarvitse aina yksikseen kirjoitella… 🙂 Kaikkiin kommentteihin vastataan, meni mitä meni!

      Varmasti tuokin aivan totta, mitä sanoit kommentoinnista. Tavallaan taitaa olla myös ”suomalaista” seurata sivusta ja olla ottamatta roolia.

      Lahjoista en tiedä, mutta kehittymään pyrin aina! Kirjoittaminen varmasti voisi auttaa monia muitakin. Ehkei se vain meidän miespuolisten juttu tosiaan ole, koska suurinta osaa blogeista ylläpitää naiset. Sinänsä hyvä, sinänsä huono. Vaikea saada naisia loppujen lopuksi kiinnostumaan miehen blogista. Altavastaajana on ihan mukava olla. 😉

      Hurjasti kiitoksia kehuista ja energistä syksyä!

  3. Heti kun muutat Kuopioon niin voin alkaa sun personal-valokuvaajaksi. Harmittaa, kun kamera vaan pölyttyy hyllyllä! Mutta truth be told, en mä oo huomannut, että kuvat mitenkään huonolaatuisia ois, itseasiassa oon usein miettiny että miten sä saatkin niin hyviä kuvia!! Oon vaan olettanut, että sulla on joku kuvaaja. 🤔

    Tykkään sun kirjotustyylistä, se on jotenkin sellanen neutraalin rauhallinen. Ite en koskaan osannut sitä ja oma blogi oli jotenkin tosi rauhaton ja ehkä aggressiivisenkin oloinen, haha. Meinasin sanoa, että sulla on kirjoittamisen lahja, mutta ehkä tämän postauksen luettuani sanonkin, että oot tehnyt hyvää työtä tällä(kin) osa-alueella 🙂 Ja sitä arvostan, että ihmiset näkee vaivaa jonkin itelle tärkeän asian eteen.

    Keep up the good work!

    • Heippa,

      Haha Hanna, ehkä se Kuopio tulee olemaan seuraava määränpää minne muutan. Eihän sitä koskaan tiedä! Kiitos tarjouksesta! 😉 Ehkä nuo pienet kuvakoot antavat hieman anteeksi, mutta kyllä ne rehellisesti huonompia laadultaan ovat kuin monen muun. Mitä täällä nyt itse olen blogikuvia katsellut.

      Joo, kyllä tämä kirjoitustyylini on tosiaan aika neutraali ja harkittu. Mutta noille ”aggressiivisille” blogeille löytyy paljon lukijoita, sellainen herättää keskustelua. Aika lahjaton tapaus olen, ehkä luonteenpiirteenä hyvin tarkka, auttaa vähän tässä asiassa, mutta siihen se sitten jää ja työt alkavat… 🙂

      Näillä mennään, kiitos!

  4. Minustakin blogiasi on ihana lukea! Kirjoitat tyylikkäästi, kypsästi ja pohdiskelevasti vaikeistakin aiheista. Hyvää syksyä! 🙂

  5. Musta sun kuvat on upeita! Ja varsinkin jos ja kun ne on itse ottamia. Ja teksti on ihmeen diippiä sun ikäiseltä kaverilta ja luen nää aina!

    • Moikka Maria,

      Tietysti myös joissain päivityksissä on myös netistä poimittuja kuvia, koska en aina millään keksi minkälaisia kuvia haluaisin tekstiin liittää / miten ne yksin toteuttaa. Mutta kiitos paljon! Mahtavaa, että tekstini uppoavat. 🙂

  6. Moi! Kiitos asiallisesta blogista 🙂 Jos nyt kerran saa toivoa postausaiheita, niin tekniikkavinkit salilla kiinnostaa ja ruokavalioon liityvät jutut on myös aina näkökulmia antavia. Olisi hauskaa jos kertoisit vaikka mitä syöt ”epätavallisena” päivänä, esim. herkkupäivänä 🙂

    • Moi Milli!

      Kiitos itsellesi kommentista. Aina saa toivoa postausaiheita. 🙂 Selvä homma, eli treenit ja ruokajutut. Voisin kehitellä jotain. Jossain vaiheessa nuo herkkupäivät kuuluivat jokaviikkoiseen ohjelmaan, mutta nykyään ne ovat vähän jääneet. On niin yksinkertaista noudattaa vain samaa kaavaa ja itse, kun en hirveästi herkkuja ”janoa”. Ehkäpä vielä… 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta