ONNELLINEN AAMU-USVAN KESKELLÄ

 

aamu-usva

Herään kellonsoittoon. Kello on 6:00 sunnuntaiaamuna. Nousen nopeasti sängystä ylös. Avaan sälekaihtimet ja katson ulos. Sataa, sumu peittää rannassa olevat kalliot. Huuhtelen naamani jääkylmällä vedellä, puen vaatteet päälleni, solmin kengännauhat, painan kuulokkeet tiukasti korviani vasten ja avaan ulko-oven. Ulkona minua on vastassa kylmä, kostea ja raikas ilma. Jos aurinko haluaisi nousta tähän aikaan näillä leveyspiireillä, ei sen säteillä olisi mitään asiaa aamu-usvan läpi.

On aika aloittaa päivä aamuaerobisen merkeissä. Ilma on synkkä ja painostava, mutta samalla hyvin rauhallinen. Juuri sellainen kuin haluankin sen olevan. Kerrostalojen ikkunoissa ei näy valoja, eikä liikettä. Ulkona ei näy ketään muita minun lisäkseni paitsi yksi jäteautonkuljettaja, joka kerää viimeisiä tai ensimmäisiä roskia reitiltään — En tiedä. Arvostan kuitenkin hänen työpanostaan suuresti ja olen iloinen nähdessäni hänet.

aikainen-aamu-p2

Miksi olen hereillä klo 6:00, sunnuntaiaamuna?
Olen valveilla sunnuntaina tähän aikaan, koska tuskin voin koskaan saada nukkumisella aikaiseksi samanlaista tunnetta kuin minkä yksinäinen aamulenkki synkkänä aamuna minussa aiheuttaa. Tunnen oikeasti eläväni silloin, kun muu kaupunki on vasta heräilemässä. Olen jo aloittanut päiväni tehokkaasti ja saanut jotain aikaan. On ”vapaapäivä”, mutta minulla ei silti koskaan ole käynyt mielessä, että voisin hyvällä omallatunnolla painaa torkkua. En voi tehdä niin. En ole koskaan tehnyt niin.

Kuulen usein lauseita: ”Sunnuntaina saa nukkua.” tai ”Ihana nukkua pitkään.” — ehkä nukkumisesta tuleekin ihan hyvä olo. Mutta kuinka moni on kokeillut päinvastaista ja herännyt aikaisin, omasta vapaasta tahdostaan? Itse heräsin viime kesänä joka aamu 3:45 (tosin töiden puolesta), mutta herääminen siihen aikaan tuntui joka tapauksessa aivan mahtavalta! Sain vuorokaudessa enemmän aikaan kuin pitkään aikaan.

aamu-usva-p2

Kävelen rantaa pitkin, katselen luontoa ja tarkkailen rakennuksia. Sorsat puolestaan tarkkailevat minua epäilevästi, kun kävelen ohi ja hymyilen niille. Olen elementissäni. Tihkusade sekä aamu-usva saavat luovuuden ja ajatukset vaeltamaan. En edes toivo auringonpaistetta, ilma on täydellinen. Katseeni seuraa järven toisella puolella kulkevaa rantaviivaa, vettä, puiden latvoja ja talojen harjoja. En tuijota jalkojeni alla tuntuvaa asfalttia tai hiekkaa, niillä ei ole minulle paljoa tarjottavaa. Jalkani osaavat varmasti kävellä ilman jatkuvaa huomiotani. Pysähdyn välillä tutkiskelemaan ympäristöä tarkemmin. Mietteeni pyörivät pilvien tasolla, mutta jalkani ovat tukevasti maassa.

aikainen-aamu

Kuuntelen Tony Robbinsin seminaaria aiheesta ”Power of Choice”. Jokainen hänen lauseensa tuntuu järkeenkäyvältä ja yritän sisäistää sanomasta niin paljon kuin mahdollista. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kuuntelen Tonya, eikä varmasti viimeinen. Pyrin tietoisesti rakentamaan ajatusmaailmastani parempaa hänen neuvoillaan.

Aamuaerobinen ei tarkoita itselleni ainoastaan heräämistä tai muutaman hassun kalorin polttamista. Sillä on monia muita ulottuvuuksia. Hiljaisina aamun tunteina pystyy keskittymään paljon paremmin, kaikkeen. Se on erinomaista aikaa opiskeluun tai oman ajatusmaailmansa läpikäymiseen. Häiriötekijöitä ei yksinkertaisesti ole ja saat olla täysin rauhassa.

HAASTE: Käynnistä päiväsi tavallista aikaisemmin ja kokeile mitä tunteita se herättää.

Etsi tilaa ja aikaa missä sinun on hyvä olla.

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

8 vastausta artikkeliin “ONNELLINEN AAMU-USVAN KESKELLÄ”

  1. Sulla on todella paljon hyviä tekstejä! Aamutuimaan todellakin kokee asiat hyvin eri tavalla kuin muuhun vuorokaudenaikaan. Muut nukkuvat vielä, minä herään uuteen päivään luonnon kanssa. Hiljaiset kadut, vain luonnon äänet.
    Tosiaan tuo ”ihanaa, saa nukkua pitkään” on itsellekin vieras lausahdus, koska minulle juuri luonnon kanssa herääminen ja aamutuimaan ulos kirmaaminen on se viikonlopun kohokohta. 🙂

    • Terve,

      Kiitos paljon! 🙂 Todellakin, jokaisen pitäisi kokeilla miltä se tuntuu. Kun laitetaan herätyskello rohkeasti soimaan ennen auringonnousua ja unohdetaan se torkkunäppäin kokonaan. Mahtavaa, että muitakin aamuihmisiä löytyy, harvemmin tuolla ulkona muihin törmää tuohon aikaan. 😉 Suomessa se on vielä hienompaa, koska kuitenkin on neljä vuoden aikaa. Jokainen aamu ei ole samanlainen.

  2. Minäkin rakastan aamuja ja aamulenkkejä. Herään pirteänä aikaisin, mutta viimestään muutaman tunnin päästä alkaa tehdä mieli peiton alle jatkamaan unia 😀 en kuitenkaan nuku juuri koskaan yhdeksää pitempään.

    • Moi Lotta!

      Mahtavaa että alkaa meitä aamuihmisiä löytyä. 😀 Tuo saattaa tosin kostautua, jos sinne peiton alle menisi aamulenkin jälkeen. 😉

  3. Vain lapseton voi kirjoittaa tällaisen tekstin liittyen nukkumiseen 😀 Ei siis pahalla, mukava blogi ja hyviä juttuja 🙂

  4. Täälläkin ilmoittautuu koirallinen aamulenkkeilijä! Viikonloppuisin herään vähän myöhemmin, mutta kuitenkin niin ajoissa, ettei muu kaupunki ole ehtinyt jalkautua ulkoilmaan. On niin parasta katsella aamukastetta ja nuokkuvia sorsia, puussa rapistelevia tämän kesän oravanpoikia ja hiljalleen heräilevää taivasta.

    Tekstejäsi on ilo lukea, koska niissä elää aito nuori mies. Tekstiesi taustalla on elävän ihmisen tarina, henkistä ja fyysistä kasvua, tavoitteita ja niiden eteen työskentelyä sekä välillä epävarmuutta. Elämä voi olla täydellistä useine ulottuvuuksineen, eikä kaikkia ryppyjä tarvitse silottaa tehdäkseen vaikutuksen muihin. Jatka samaan malliin! 🙂

    • Moikka Merianna,

      Aika aikaisin silti saat olla jalkeilla viikonloppuisinkin, koska kyllä kaupungin kuitenkin pitäisi myös suhteellisen aikaisin herätä. Tottakai syksy ja kelit verottaa. Ja tietysti kaupungin koko, mutta anyway. 😉 Aamulla siihen luontoon pystyy keskittymään eri tavalla, kun ei kaupungin ääniä häiritsemässä.

      Kiitos paljon. Monipuolisesti osaat tulkita näitä tekstejäni, koska mielestäni kirjoitan hyvin vähän itsestäni. Avaan silloin tällöin jotain – lähinnä ajatusmaailmaan liittyvää, mutta elämästäni ei silti moni kuitenkaan tiedä juurikaan mitään. Jatkan! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta