YKSIN ULKOMAILLA — TAIVAANKANSI (Osa 2.)

Lentäminen ei jännittänyt. Portti löytyi helposti jonka kautta noustiin koneeseen. Etsin Boarding Passiin merkityn paikan. Paikka oli koneen keskiosissa, aivan siiven vieressä. Ikkunapaikka. Paras paikka! Vasta paluumatkalla tajusin istuneeni väärälle paikalle, paikkani olisi ollut käytävän puolella, mutta onneksi vieressä istuva mukava vanhempi pariskunta ei minua paikalta häätänyt. Itseasiassa juttelin lähes koko matkan pariskunnan kauniimman osapuolen kanssa. Hän kertoi heidän käyneensä Kreikassa yli 10 kertaa. Häneltä sain matkustusvinkkejä, tietoa paikallisista ja saarien historiasta. Kaliméra on esimerkiksi suomeksi ”hyvää päivää” tai ”huomenta” ja Kos, saarena on pyöräilijöiden paratiisi. Silmiä avaava keskustelu — lentokoneessa ei kannata istua hiljaa.

Odotin lentoon lähtemistä. Viimein turbiinit pyörähtivät käyntiin ja kiihdytys alkoi. Minua oli varoiteltu siitä, että nousun aikana korvat menevät lukkoon ja silloin kannattaa syödä purukumia. Tapani mukaan otin asiasta ensin selvää ennen kuin tein mitään johtopäätöksiä. En syönyt nousun aikana mitään. Varmasti henkilökohtainen asia tämäkin, mutta itselläni korvissa tuntui vain pientä painetta, mutta kevyesti nielaistessa kaikki tuntui taas normaalilta. Ei siis mitään tarvetta pureskella jotain, vaan voit rauhassa kiinnittää kaiken huomiosi maisemiin!

Flying 2

Flying 3

Lentäminen oli mahtavaa. Turbulenssi vei seikkailuhengen vielä astetta korkeammalle tasolle. Katselin ikkunasta alapuolelle jääviä katoavan pieniä rakennuksia sekä maamerkkejä. Näkymä oli hieno, mutta se ei kuitenkaan ollut yhtään mitään verrattuna siihen miltä pilvien yläpuolella näytti. Taivaankansi sai minut aivan sanattomaksi.

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, alla pilvimeri ja yläpuolella avaruus. Siinä kombinaatio joka on pakko ikuistaa verkkokalvoille ja muutamalle valokuvalle. Monelle näky oli varmasti hyvinkin tuttu ja joillekin jopa joka päiväinen. Minulle se oli ensimmäinen kerta, oikeasti kunnolla yläilmoissa ja siitä muodostuva tunne oli täyttä euforiaa. Sellaista tunnetta koen hyvin hyvin harvoin. Pilvet ja sininen taivas toivat mieleen lukemattomia motivaatiolauseita, joilla mieltäni ravitsen monta kertaa vuorokaudessa.

Alone at the cliff

Flying 4

En ollut edes käsittänyt aikaisemmin miten korkealle lentokone nousee. Olimme yhdessätoista kilometrissä ja lentäjä kuvaili taivasta sanoen: Maailman paras toimisto., en voi väittää vastaan. Valitsisin sen toimiston koska vain. Siellä lepäsi silmät sekä sielu kirjaimellisesti, myös ajatukset tuntuivat kirkkailta, flow-kokemus.

Alhaalla tummat ja vaaleat pilvet taistelivat välillä keskenään siitä kumpi saa ilmatilan herruuden. Aikaisemmin en tullut ajatelleeksi sitäkään asiaa, ettei sadepilvien yläpuolella sada. Taivas alkoi pimenemään, aurinko laski ja pilvet hävisivät näkyvistä. Auringon sijaan näkyviin nousi täysikuu ja yläpuolinen tila täyttyi tähdistä — ei näkymä ainakaan aikaisempaa heikommaksi jäänyt.

En usko, että tuohon maisemaan voi koskaan kyllästyä.


Osa 1. Yksin etelän auringon alla

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta