”LÄHDITKÖ OIKEASTI YKSIN ULKOMAILLE?”

Viikon kestäneen matkani aikana päivitin sosiaaliseen mediaan kaikenlaista matkasisältöä (Facebook, Snapchat, Instagram).  Sain hämmästyksekseni kuulla yllämainitun kysymyksen viikon aikana varmasti noin 50 kertaa: ”Lähditkö oikeasti yksin ulkomaille?”. Näin on, kyllä lähdin. Aivan yksin.

En ehkä käsittänyt sitä ennen lähtöä miten ”ihmeellistä” tai ”harvinaista” yksin matkustaminen on. Vai ylipäänsä onko se? Mutta kovasti moni sitä ihmetteli ja kummasteli, miten uskallan. Omasta mielestäni yksin lähteminen ei ollut kovin suuri temppu, teenhän lähestulkoon muutenkin kaiken yksinäni. Asun yksin, treenaan yksin ja 94 % vapaa-ajastani olen yksin. Ilmeisesti viihdyn hyvin yksin. Silloin pääsen parhaiten toteuttamaan itseäni, saan tehdä aivan mitä haluan, mennä minne haluan ja mikä tärkeintä, elää oman aikatauluni mukaan.

Alone at the mountains

Välillä tottakai jokainen kaipaa toisten ihmisten seuraa ja niin totta vie kaipasin minäkin tuolla ulkomailla, mutta viihdyin silti hyvin. Välillä oli ulkopuolinen olo, kun käveli yksin pimeällä, valaistuilla ravintola kujilla. Ei ravintoloiden sisäänheittäjät minuun kiinnittäneet mitään huomiota, koska olin yksin. He keskittyivät pariskuntiin ja ryhmiin. Vilkaisivat ehkä nopeasti kuin halpaa makkaraa, vaikka ruokahalua minulta varmasti olisi löytynyt yhden pariskunnan edestä. Mutta ajatellaan asiat aina positiivisesti. Menetyshän on heidän ja onhan se loppujen lopuksi ärsyttävää, kun ravintoloita on varmaan 200, 2 kilometrin säteellä ja sisäänheittäjiä on yhtä monta ellei enemmän, joista jokainen yrittää saada sinut omaan tavernaansa. Yksin sai ainakin rauhassa valita juuri sen ravintolan kuin mieli teki.

Restaurants

Luxus Hotel

Yksin matkustaminen ei varmasti kaikille sovi, mutta hyvin paljon siitä saa irti. Et voi elää kenenkään siivellä yksin ollessasi. Sinun on pakko olla kanssakäymisessä erilaisten ihmisten ja tilanteiden kanssa. Vieressä ei silloin välttämättä ole ketään pelastamassa sinua tai hoitamassa puhumista puolestasi. Suunnittelet oman ohjelman ja toteutat sen.

Henkilökohtaisesti suuri vahvuus minulla on se, että olen hyvin ennakkoluuloton. Sillä ei ole mitään väliä minkä värinen toisen ihmisen iho on, miten pitkä hän on, minkä kokoinen hän on tai mitä kieltä hän puhuu. Ei se muuta käyttäytymistäni millään tavalla, olen vain oma itseni. Jollain tavalla asiat hoituvat aina. Tietenkin jouduin miettimään enemmän sanomisiani, koska englantia en ole hirveästi puheeseen käyttänyt. Se oli vain kuitenkin mielekästä itsensä haastamista, koska englanti on sellainen kieli, jonka haluaisin hallita kunnolla. Eihän sitä opi muuten kuin käyttämällä.

Sunbed

Sunbeds all color

Ennen matkaa minulle sanottiin etten voi mennä yksin uimaan, jos kukaan ei ole vahtimassa tavaroitani. Arvaa vain meninkö? En miettinyt kahta kertaa. Jätin tavarat rannalle oman onnensa nojaan ja menin meriveteen. Kuka tahansa olisi voinut viedä ne, enkä todennäköisesti olisi saanut kiinni. Olen ehkä tavallaan sinisilmäinen, mutta ennemmin luotan ihmisiin kuin epäilen kaikkia. Mutta jos sen luottamuksen kerran pettää niin ei sitä takaisin enää saakkaan. Jos ne tavarat siitä rannasta kuitenkin olisivat johonkin lähteneet niin toivottavasti viejä olisi tarvinnut niitä minua enemmän.

Silmiini kreikkalaiset osoittautuivat erittäin luotettaviksi ja reiluiksi. En jatkossakaan aio välittää muiden ennakkoluuloista. Menen itse, otan selvää ja teen omat johtopäätökseni.

Yksin matkustaminen vaatii vain hieman rohkeutta ja ennakkoluulotonta asennetta.

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

10 vastausta artikkeliin “”LÄHDITKÖ OIKEASTI YKSIN ULKOMAILLE?””

  1. Aah, yksin matkustaminen on ehkä hauskinta mitä tiedän! Olen itse saanut samanlaisia kommentteja. Ehkä se on se tuntemattomille puhuminen, mikä toki itsellekin on outoa täällä kotimaan ympyröissä. Ulkomailla taas ihmisiin tutustuminen käy kuin luonnostaan ja miten mielenkiintoisia ihmisiä sitä tapaakaan! Aamulla herätessä ei koskaan tiedä mistä illalla itsensä löytää. Yksin matkustaminen voi olla myös tosi edullista, riippuu majoituksesta. Itse tykkään hostelleista, niitäkin löytyy tosi tasokkaita ja rauhallisia. Hostellissa majaillessa tutustuu helposti uusiin tyyppeihin ja jos yksinolo ei innosta niin illallisseuraa on lähes aina saatavilla. Niin, ja siellä tulee huomaamaan että suurin osa ihmisistä matkustaa myös yksin!:)

    • Moikka,

      Itsekin tykästyin tuohon tapaan matkustaa. 🙂 Tuo on aivan totta, ettei täällä Suomen maaperällä tuntemattomille kovin usein mene mitään sanomaan ja silloin sua saatetaan katsoa tyyliin: ”Mitä tää nyt yrittää.” Ikävää, mutta pitää paikkaansa. Hostelleja en ole vielä kokeillut, mutta täytyy kyllä kokeilla, varmasti paljon edullisempia kuin hotellit. Taisin olla väärällä sitten lennolla, nimittäin siellä ei tainnut kukaan muu matkustaa yksin… Eiköhän suurin osa kuitenkin halua kokemukset jakaa jonkun muun kanssa, samalla saa toisesta vähän turvaa sekä seuraa. 🙂

  2. Yksin en ole (ulkomaille) matkustanut, mutta myös minä viihdyn yksin ja monet asiat on vaan ihania tehdä yksin. Usein sitä tosiaan ihmetellään, minä taas ihmettelen, miten jotkut jaksavat tehdä oikeasti lähes kaiken jonkun kanssa. Yksineläjänä omaan aikaan on tottunut, vaikka kyllä itsekin toivon löytäväni jonkun, jonka kanssa jakaa itselle tärkeät kokemukset. Koen kuitenkin, että seuran täytyy olla erityistä ja haluan tietää, että tämä merkitsee myös toiselle yhtä paljon kuin itselle. Ei siis vain ”seuraa seuran vuoksi”. 🙂 Harmi vain, että aikuisiällä tällaisten läheisten suhteiden luominen on todella vaikeaa…toisaalta sitten, kun löytää sen tyypin, on se palkitsevampaa kuin se, että tärkeitä ihmisiä olisi kuin puita metsässä!

    • Moi,

      Eihän kaikki edes viihdy yksin, mutta sen pitäisi kuitenkin olla ensimmäinen taito jonka opettelee, koska muuten tässä elämässä voi tulla aika tyhjiä hetkiä… Joten se on vain hyvä, että viihtyy yksinkin. 🙂 Ja tosiaan tuo ”seuraa seuran vuoksi” -lause on aika hyvä, koska jos oikeasti pyörii jonkun kanssa vain sen takia, että tarvitsee seuraa niin onhan se jotenkin teeskentelyä. Jos siis tällä seuralla ei ole mitään muuta tarjottavaa. Kyllä ne ihmiset aina jostain ajan kanssa löytyy, joiden kanssa tosissaan viihtyy ja haluaa jakaa tärkeät kokemukset.

  3. Alkukesästä myös toteutin pitkäaikaisen haaveen lähteä yksin reissuun. Ja en tiedä, haluanko pahemmin enää kenenkään kanssa matkustella, reissu oli mahtava. Monilta kuuli samoja kysymyksiä, ”Siis oikeastiko olet yksin? Ja noin nuorena, voi tyttökulta..”
    Siellä mä kävin roadtripillä paikallisen eläkeläisherran kanssa, joka oli myös nuorena paljon matkustellut ja halusi näyttää mulle kotimaataan, sain uusia ystäviä, ja mikä tärkeintä, vietin paljon aikaa itsekseen rauhoittuen.. Juurikin tuo roadtrip voi kuulostaa hullulta ja ”vaaralliselta”. Mutta mitä vielä, mielummin luotan ihmisten hyvyyteen ja saan mahtavia kokemuksia, kuin pelkään kaikkea ja pysyttelen visusti neljän seinän sisällä. ”Ettei nyt vaan kokis mitään uutta…” 😀

    • Moro,

      Haha, aivan oikea asenne! 😀 Kuulostaa mahtavalta tuo maakuntamatkailu eläkeläisherran kanssa. Harvempi varmaan uskaltaisi tuolla tavalla roadtripille lähteä (itse lähtisin, ei tosin tällä reissulla tullut tarjousta). Missä päin maailmaa olit, jos saa kysyä? Ennakkoluulothan ne yleensä esteenä ovat yksin matkustamiseen tai matkustamiseen yleensä. Mutta kerran kun sen askeleen uskaltaa ottaa niin se kynnys häviää kokonaan. Varsinkin, jos reissu on ollut noinkin onnistunut kuin kerroit. 🙂 Uutta matkaa vaan suunnittelemaan!

    • Kyproksella olin lomailemassa, aivan mahtava paikka! Ja millään matkayhtiön retkellä en varmasti olisi nähnyt niin paljon yhdessä päivässä, kun tuolla roadtripillä.. Kierrettiin käytännössä koko Kyproksen saari autolla, käytiin vuoristossa jossa pääsi juomaan suoraan lähteistä kylmää, puhdasta vettä, Kyproksen pääkaupungissa, monilla rannoilla ja ajeltiin ihania vuoristoteitä ympäriinsä! Kun vaan taas löytäisi aikaa.. 😀

    • Alright! No aivan varmasti antoi enemmän paikallisen kanssa kiertäminen kuin jonkun matkaoppaan. Kukahan se parhaiten tietää mitä kannattaa näyttää ja samalla osaa myös kertoa… 🙂 Todennäköisesti myös rahallisesti edullisempaa tuolla tavalla kierrellä! Kuulostaa kyllä mahtavalta.

  4. Ihan mahtavaa, että lähit yksin reissuun! Näitten matkapostausten lukeminen motivoi kyllä todellakin itteenikin pohtimaan yksin reissuun lähdön mahollisuutta, jos seuraa on vaikeeta saada houkuteltua mukaan 😉 Voisin kuvitella että oman aikataulun mukaan meneminen ja just niiden juttujen tekeminen mistä ite tykkää tuo ihan uutta näkökulmaa matkailuun. Toisaalta onhan se aina kiva jakaa kokemuksia muiden kanssa, mut eihän se tarkota ettei reissussa vois tutustua muihin matkailijoihin! Aussien east coast on aina ollu haaveena, sinne on lennot niin pirun kalliita et seura taitais jäädä sen takia 😀

    • Moi Katariina,

      Ehdottomasti kannattaa vakavasti harkita asiaa. 😉 Seuraa kuitenkin löytyy matkustaessa aina, jos sitä vähääkään hakee. Vapauttahan se yksin matkustaminen antaa ja aivan varmasti riittää tekemistä, jos on sellainen ”mennään eikä meinata tyyppi”. Ihan vapaasti saat valita päivälle päämäärän ja käyttää siellä aikaa niin paljon kuin ikinä haluat, yksinäisyyden parasta antia. Luulisi ettei Ausseihin tarvitsisi hirveästi matkaseuraa houkutella, matka vaan aikaisin varaukseen ja päiviä laskemaan. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta