”SINUSTA ON TULLUT VIISAS” -KOMMENTTI

Tapasin muutama kuukausi takaperin vanhan ystäväni. Olen tuntenut hänet lähemmäs 20 vuotta. Eli koko ikäni. Olemme kokeneet yhdessä paljon. Olimme samaan aikaan esikoulussa, harrastimme samoja lajeja ja opiskelimme yhdessä. Nykyään pidämme vähän yhteyttä toisiimme, mutta aina on kuitenkin mukava nähdä, vaikka edes sattumalta.

Törmäsimme siis nimeltämainitsemattomassa paikassa. Juttelimme niitä näitä ja jaoimme kuulumisia. Mutta yksi hänen kommenttinsa jäi kaikumaan korviini, tai oikeastaan on kyse kehusta. Se kuului näin: ”Sinusta on tullut viisas.

kokemuksia

Kehu, jota en ole koskaan aiemmin kuullut. Kehu joka kuulostaa hyvin mahtipontiselta ja josta olen äärimmäisen otettu. Ikävä kyllä en voi ottaa tätä kehua vastaan. En nyt, enkä koskaan. Viisauden lahjaa ei minulle ole suotu. Sitä en todellakaan ole. En millään osa-alueella.

Olen miettinyt ajatuksia tämän lauseen takana. Mistä se oikeasti on voinut saada alkunsa? Voiko käyttäytymiseni antaa sellaisen kuvan, ehkä. Ehkä hänelle, koska näemme korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Vai voiko se johtua sisällöstä jota tuotan — en edes tiedä lukeeko hän tekstejäni…

yksin-kalliolla

Luulen, että kehu on kaikkien tekijöiden summa. Olen muuttunut 90 %:sti siitä, mitä olin 16-vuotiaana, kun vielä vietimme paljon enemmän aikaa yhdessä.

Olen muuttanut sen jälkeen yli 20 kertaa ja opiskellut monessa eri oppilaitoksessa. Lopetin tietoisesti kaikkien videopelien pelaamisen, koska olin niihin riippuvainen. Vähensin alkoholin käyttöä huomattavasti (nykyään yhden käden sormilla laskettavissa vuositasolla). Löysin uuden harrastuksen joka vei sydämeni ja jonka takia nykyään olen tässä elämäntilanteessa. Painan yli 30 kiloa enemmän. Aloin kirjoittamaan blogia ja perustin toiminimen.

Se ei kuitenkaan ole tärkeintä mitä on tapahtunut ulkoisesti. Kaikista tärkeintä on se, miten olen muuttunut sisäisesti. Olen tehnyt paljon virheitä, olen elänyt ja tarttunut uusiin mahdollisuuksiin. En ole jäänyt maahan makaamaan, kun elämä potkii vasten kasvoja. Olen tehnyt juuri sitä mikä tuntuu itsestäni parhaalta, enkä ole kuunnellut muiden mielipiteitä tai vastaväitteitä.

oppimista

Virheistä olen ottanut opikseni ja niitä on aivan varmasti vielä odotettavissa erittäin paljon, hyvä niin, koska niiden avulla päästään eteenpäin… Pyrin aina kehittämään itsestäni ”vahvempaa” niin fyysisesti, psyykkisesti kuin verbaalisestikin. Itsensä kehittäminen ei tule loppumaan koskaan.

En voi sanoa kokeneeni paljon, mutta sen voin sanoa, että ajatusmaailmani on muuttunut täysin.

Ehkä se on viisautta, joka minusta paistaa.

YKSIN ULKOMAILLA — AKTIVITEETIT (Osa 3.)

Ensimmäisenä aamuna herätessä alkoi suunnitteleminen. Lento oli saapunut Kreikkaan illalla kello 22 aikoihin ja silloin oli jo pimeää. Maisemia ei siis pystynyt linja-autokuljetuksen aikana katselemaan. Vain täysikuu valaisi aaltoilevan meren. Varasin hotellihuoneen joka oli hyvin vaatimaton, ei mitään hienouksia, ei edes ilmastointia. Kunhan suihkuun pääsee ja nukkumaan pystyy niin kaikki on hyvin. En ole niin mukavuudenhaluinen, että hotellihuoneen ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Sain hyvin nukuttua, vaikka huoneessa oli noin 30 astetta lämmintä päivin ja öin. Lähdin kävelemään vailla päämäärää kaduille ja rannoille, fiilistellen kreikkalaista kulttuuria sekä ilmastoa.

Hiki valui aivan koko ajan, vaikka en mitään edes käytännössä tehnyt. Yhtenä päivänä join esimerkiksi noin seitsemän (7) litraa vettä, enkä käynyt kertaakaan vessassa. Siitä ehkä saa vähän perspektiiviä, minkälainen aineenvaihdunnallinen shokkihoito se ilmasto oli. Satama ja niin sanottu keskusta oli äkkiä kävellen tutkittu ja päätin vuokrata ensimmäisenä iltana polkupyörän lähimmästä liikkeestä (10 metriä hotellista).

pyora

Pyöräilin viikossa yhteensä noin 70 – 100 kilometriä, vaikka Kosin saari itsessään on vain 40 kilometriä pitkä. Joka päivälle valitsin kartasta uuden kohteen missä halusin käydä. Yleensä menin aikaisin hetkeksi ottamaan aurinkoa sattumanvaraiselle rannalle ja sen jälkeen suuntasin kohti suunniteltua kohdetta.

Keskusta ei houkutellut yksinäistä matkaajaa, en viihdy kahviloissa tai terasseilla. Halusin vain jonnekin kauas kerrostalojen luota — tutkimusmatkoille. Pyörä tarjosi siihen mahtavat edellytykset, koska  kaupungissa oli erikseen rakennetut pyörätiet, jotka oikeasti olivat hyvät. Pyörävuokra oli 20€ viikolta, eikä pyörää saadakseen kysytty muuta kuin hotellin huoneen numeroa.

vanha-muuri

kaunis-puisto

Ensimmäisenä päivänä lähdin vain polkemaan rantoja pitkin ja löysin yhden kivan kivikkoisen rannan, jossa oli viihtyisän näköisiä aurinkotuoleja, joten päätin jäädä sinne. Missään ei ollut kylttiä, että olisi pitänyt maksaa jotain tai edes työntekijöitä. Tosin kello oli vasta 9:30 aamulla, heräsinhän lomallakin jo seitsemältä, ettei päivä mene ohitse. Toisaalta pimeäkin tuli melko aikaisin, kahdeksan aikoihin illalla.

rantabulevardi

kuivuus

Kerkesin makailla rannalla noin tunnin verran, kunnes joku lierihattu tuli kyselemään, että missä rannekkeeni on. Eihän minulla sellaista ollut, kävi ilmi, että tuolit oli tarkoitettu läheisen hienon hotellin asiakkaille. Sain kuitenkin aurinkotuolin itselleni koko päiväksi 5 €:lla. Maksoin käteisellä ja kaveri lähti pois… Puolen tunnin päästä paikalle tulee toinen lierihattu tuomaan kuittia maksusta: ”Jos joku kyselee, niin näytä vain tämä.” — loistavaa palvelua. Hinta saattaa kuulostaa pelkästään auringonottoa varten kalliilta, mutta paikka oli todella mukava. Vähän väliä tultiin tuomaan vesimelonia ja kyselemään tarvitsenko jotain juotavaa. Kannatti siis ehdottomasti mennä vähän paremmille apajille ottamaan aurinkoa!

Oma aikataulu ja oma suunta.


Osa 1. Yksin etelän auringon alla

Osa 2. Yksin ulkomailla — Taivaankansi