YKSIN ETELÄN AURINGON ALLA (Osa 1.)

Päätin keväällä varata jonkin ulkomaanmatkan kesän loppupuolelle. Lähtisin sinne vaikka yksin, jos en saisi ketään puhuttua mukaan. Niin siinä sitten kävi. Varasin yksin äkkilähdön Kreikan lämpöön. Matkan varaamisen kynnys oli korkea, koska en ole koskaan noussut matkustajalentokoneeseen. Uskokaa tai älkää. Aiemmin olen ilmateitä päässyt tutkimaan ainoastaan sukulaisen pienlentokoneen kyydistä, mutta siitä on aikaa noin 12 vuotta, enkä muista siitä yhtään mitään…

Joten kyllä, matkaseura olisi ollut enemmän kuin tervetullutta, mutta koska päätös oli tehty ja matka maksettu — takaisin ei ollut paluuta. Oikeastaan mitään muuta kriteeriä matkan varaamiselle minulla ei ollut kuin se, että päämäärässä on oltava lämmintä. Eli vaihtoehtoja oli paljon. Kreikka kuitenkin valikoitui loppujen lopuksi hintansa puolesta.

Fly 1

En ole aina ollut vain Suomen rajojen sisäpuolella, vaikken sen enempää lentänyt olekaan. Olen käynyt 12 maassa, siis kaikissa Suomen naapurivaltioissa sekä Itämeri on tullut kierrettyä autolla. Kauemmas lähteminen kuitenkin valehtelematta hieman pelotti. Tai oikeastaan ainoastaan se, miten lentokentällä toimitaan. Löydänkö oikean lentokoneen? Pääsenkö turvatarkastuksesta läpi? Osaanko pakata tarvittavat tavarat?  Miten pärjään englannin kielen taidoillani?

Itseasiassa ulkomaille meneminen ei jännittänyt yhtään, eikä lentäminen. Mikä on kummallista varmaan sinänsä, koska eikö ne kuitenkin ole yleensä suurimmat askeleet. Lentokentällä toimiminen minua pelotti ja kaikkea muuta odotin suurella mielenkiinnolla.

Mountains 1

Sea 1

Pelot osoittautuivat aivan turhiksi, kuten pelot lähes aina ovat. Pelkohan on lähinnä oman mielikuvituksen tuotetta. Ihmisillä on tapana pyöritellä asioita niin paljon päänsä sisällä, että niistä voi muodostua ylitsepääsemättömän vaikeita. Pelko on kuitenkin inhimillinen tunne ja sitä kokee elämässään aivan jokainen jossain vaiheessa. Sitä voi kuitenkin käsitellä hyvin monella eri tavalla ja on täysin itsestäsi kiinni kuinka pelkoja lähestyt. Joku kiertää pelkonsa hyvin kaukaa ja toiset päättävät mennä suoraan niitä kohti.

Tanning 1

SunSet

Valitsin sen reitin jossa pelko tuijottaa suoraan minua päin. Pääsin kohtaamaan pelkoni, oikeastaan ei ollut minkäänlaisia vaihtoehtoja väistää sitä enää (huom. pääsin kohtaamaan, en joutunut, kaikilla ei ole sitäkään mahdollisuutta). En ole katunut valintaani hetkeäkään. Omien pelkojensa voittaminen on hienoin tunne mitä tuntea voi. Samalla se on merkittävä askel kohti parempaa tulevaisuutta ja vahvempaa persoonaa. On aivan turhaa rakentaa käytännössä mitättömistä peloista muureja ympärilleen, ne vain rajoittavat elämää.

Ensimmäinen siirto kohti uusia seikkailuja tehty.

MUKAVUUSALUEEN ULKOPUOLELLA

Puhutaan sitten treenaamisesta, opiskelusta, työnteosta tai elämästä yleensä — mukavuusalueella on mukava olla. Siellä on helppo hengittää, ei tarvitse stressata mistään ja vuorokaudet kuluvat omalla painollaan. Tai niin ainakin voisi luulla? Monella asia varmasti voikin olla näin. Henkilökohtaisesti olen omaksunut hieman erilaisen näkökannan mukavuusalueeseen liittyen.

Nimittäin minua alkaa ahdistamaan suuresti, jos päivät menevät ohitse samaa kaavaa toistaen. Koulu. Työt. Harjoittelu. Ehkä johonkin väliin sopii myös keskusteluhetki toisen ihmissuvun edustajan kanssa. Kaikki kulkee omalla painollaan. Mikään ei tunnu tarjoavan riittävästi haasteita, tylsistyn ja ahdistun. En ole stressaavaa tyyppiä, mutta mukavuusalueella se iskee. Mitä nyt?

Alone top of the mountain

Töitä ei aina ole (toistaiseksi), eivätkä opettajat pysty tarjoamaan kursseja siihen tahtiin, että niistä saisi kokopäivätyön. Sohvalla en viihdy, eikä televisiolla ole mitään tarjottavaa…

Usein paras tapa poistua mukavuusalueelta on treenaamisen kautta! Sitä voi tehdä missä tahansa ja koska tahansa. Kuinka mukavaa ja lähellä sydäntä harjoittelu onkin, niin sitä kautta mukavuusalueelta poistuminen on varmasti helpointa itselleni. Se ei todellakaan ole hankalaa, eikä vaadi paljoa, ainoastaan vähän tahdonvoimaa. Yleensä riittää muutama lisätoisto sarjan päätteeksi, yksi minuutti enemmän puskemista tai haastavamman liikkeen valitseminen.

Saattaa tuntua pahalta, saattaa koskea lihaksiin, muutama hikipisara mahdollisesti tippuu lattiaan ja voi olla, että tuntemusten perusteella olisin jättänyt leikin kesken kauan sitten — ellen tietäisi tunteiden olevan hetkellisiä ja ellen osaisi odottaa sitä äärettömän paljon parempaa tunnetta, mikä tulee mukavuusalueelta poistumisen jälkeen. Tunne on koukuttava ja samalla todella palkitseva. Parhain osuus on siinä, että samaisen tunteen pystyy saavuttamaan joka ikinen päivä, jos vain tahtoo.

Sweat for it

Ehkä on jokseenkin kummallista odottaa vuoden jokaisena päivänä sitä hetkeä, kun pääsee epämukavuusalueelle, jossa joudut kohtaamaan itsesi henkisesti ja puskemaan tunteesta läpi. Loppujen lopuksi asia kuitenkin tarkoittaa samaa kuin itsensä ylittäminen. Maailmassa ei ole palkitsevampaa tunnetta, kuin itsensä voittaminen. 

Nyt ei puhuta pelkästään treenaamisesta, vaan kaikista elämän osa-alueista. Mukavuusalue on rinnastettavissa kaikkeen ja sieltä poistuttaessa saavutetaan yleensä kaikkein parhaimmat asiat sekä tunteet. Jos haasteet eivät löydä sinua, etsi ne itse, kohtaa ne ja ylitä itsesi.

Poistu mukavuusalueelta.