KUN ÄITI EI SANO ENÄÄ: ”OTA LISÄÄ RUOKAA.”

Varmasti lähes jokaiselle tuttu lause vanhempien tai isovanhempien suusta on: ”Ota lisää ruokaa.” Välillä saatetaan jopa tuoda uusi annos lupaa kysymättä. Tämähän on parasta mitä kuntosaliharrastaja voi vain toivoa! Aina täytyy santsata, jos siihen annetaan lupa tai suorastaan pakotetaan. Ravinnon kautta lihakset saavat tärkeitä rakennusaineita tullakseen vahvemmiksi ja isommiksi. Jokainenhan tämän jo ennestään tiedostaa.

Kuulun niihin lapsiin, joille usein tarjottiin lisää ruokaa ja viimeiset perunat kaadettiin armoa antamatta lautaselleni. Kumpa vain olisin tajunnut silloin syödä, kun oikeasti kunnollista kotiruokaa oli tarjolla, paljon. Mutta koska koskaan en ole omistanut hyvää ruokahalua ja olen todennäköisesti maailman hitain syöjä, niin en osannut sitä mahdollisuutta aikoinaan hyödyntää. Jos vain voisin palata ajassa taaksepäin, palaisin treenivuosieni alkuvaiheisiin ja alkaisin syömään tosissani.

Korean Food

En kuitenkaan voi saada sellaista mahdollisuutta. Olen harmikseni jo kasvanut siitä muotista yli milloin ruoka tehtiin valmiiksi, kannettiin pöytään ja tuotiin vielä varmuuden vuoksi lisää, ettei vahingossakaan jäisi nälkä. (Harrastit sitten mitä lajia tahansa niin vanhempien luona asuminen kannattaa käyttää hyödyksi, etenkin ruokailun suhteen. Ja nyt puhuu kokemuksen syvä rintaääni.)

Kerron erään esimerkki kohtauksen joka liittyy ruokailuun. Esimerkki on tapahtunut kuluneen vuoden sisällä minun ja rakkaan äitini välillä. Tätä kautta pystyn tuomaan vähän perspektiiviä asioihin ja tapaus on mielestäni melko huvittava. Anteeksi äiti:

Äiti — Keitin paljon perunoita, niistä riittää varmasti usealle aterialle!
(Kävelen paikalle ja katsastan tilanteen. Huomaan heti paljaalla silmällä ettei niistä riitä minulle edes yhteen annokseen.)
Minä — Ikävä kyllä tuossa määrässä ei ole edes yhtä annosta minulle.
Äiti — Paljonko oikein syöt?! Ei kukaan voi tuollaista määrää perunoita kerralla syödä.
(Haen ruokavaa’an ja punnitsen perunat. Ne painavat yhteensä 330 grammaa.)
Minä — Syön yhdellä aterialla 400 grammaa perunaa ja tästä ei tosiaan riitä edes yhteen annokseen. Sanoinhan.
(Äiti ei vieläkään uskonut, että oikeasti aion syödä ne kaikki. Kompensoin lopulta uhkaavalta näyttävää aterian hiilihydraattivajetta leivällä ja söin kaiken.)

HUOM! Tapahtuma oli molemmin puolin humoristinen.

Sushi
Buffeteissa sentään saa olla rauhassa ja syödä juuri sen verran kuin mieli tekee.

Ajat muuttuvat. Enää en ole se lapsi jolle tuli välillä ruokaillessa raja vastaan: ”En jaksa.” Kuitenkin voisi olla mahdollista, että olisin vielä se lapsi, jos olisin valinnut niin… Valitsin toisin. Itselleni riittävä ravinnon määrä voi olla itsestäänselvyys ja vaikka muutokset omassa kehossa näyttävät tapahtuvan hitaammin kuin maapallo kiertää kerran auringon ympäri — ulkopuolisen silmin muutokset minussa itsessäni voivat näyttääkin täysin päinvastaisilta.

Muistakaa syödä tarpeeksi. Ja kiittää äitiä.

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

6 vastausta artikkeliin “KUN ÄITI EI SANO ENÄÄ: ”OTA LISÄÄ RUOKAA.””

  1. Loistava toi esimerkkitarina ja kuulostaa tutulta! Aina kun mennään miehen kanssa mun vanhemmille syömään, niin pitää varmistaa että ne tekee tarpeeksi ruokaa. ”Normaalit” ihmiset vissiin luulee että pieni kattilallinen perunoita tai kymmenen kananmunaa riittää viidelle 😀 Joutuu aina selventämään että me syödään jo kahdestaan tommonen satsi…
    En oo aiemmin kommentoinut, mutta sun blogi on hyvä koska kirjotat oikeesti asiaa ja sulla on hyviä vinkkejä! Ruokavaliosta on aina mielenkiintoista lukea, vaikken sitä ihan suoraan vois kopioidakkaan (155 cm pituutta täällä, hei).

    • Olisi näitä tarinoita vielä paljon enemmänkin. On se jotenkin huvittavaa, ettei vanhemmat oikein osaa suhtautua siihen, että ruuan määrä ei välttämättä pysykään samalla tasolla kuin se joskus on ollut. Niin kuin sanoit, että aina pitää muistuttaa tekemään tarpeeksi ruokaa, koska pari hassua perunaa ei riitä… 😉

      Ja kiitos paljon, kiva että nyt kommentoit! Joo, meitä on erikokoisia, ehkei tuo ruokavalioni aivan täsmälleen sulle soveltuisi. Mutta ehkä se voi ajatuksia herättää ja perspektiiviä tuoda.

    • Haha, kyllä se aina ottaa huumorilla nää mun touhut… Mutta luulen ettei se koskaan tule niitä täysin ymmärtämään. 😀

  2. voi,kuulostaa niin tutulta 🙂 kaikki jaksaa ai a ihmetellä kuin mun mahaan mahtuu aika karmeita annoksia puuroa ja ruokaa. vanhemmat ku tekee ruokaa niin niille riittää yhteiseks kaks desiä puuroa, mä tuun siitä vaan vihaseks 😀 hyvä tää sun blogi, tykkään lueskella!

    • Moi! Kiva että löytyy hengenheimolaisia. 😀 Se on pelkästään hyvä, kun maha vetää kunolla, haha. Ehkä ne vanhemmat vielä oppii. 😉 Kiitos paljon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta