KUN TUNTUU SILTÄ ETTEI MIKÄÄN ONNISTU

Lähiviikkoina on tuntunut siltä, ettei mikään mene niin kuin haluaisi. Mikään ei tunnu onnistuvan. Mitään en saa aikaiseksi. Onneksi koen näitä tunteita harvoin, mutta kun se aika joskus koittaa niin se iskee todella lujaa. Seinät näyttävät kaatuvan päälle. Mitättömän pienestä asiasta käsi puristuu nyrkkiin ja hampaat purraan tiukasti yhteen — tekee mieli lyödä seinää ja huutaa turhautuneisuudesta.

Suorituskeskeinen elämä on porautunut niin syvälle luihin ja ytimiin, että on kova paikka, kun mikään ei näytä etenevän. Ulospäin sitä on minusta vaikea, ellei jopa mahdoton huomata. Osaan piilottaa tunteeni hyvin ja käsittelen ne sitten yksin omalla ajallani. Niin olen aina toiminut. Pinnalta kaikki näyttää normaalilta, mutta pinnan alla kuohuu. ”Mitä voisin tehdä toisin..?”

Alone, sunset

Kun todellinen turhautuminen iskee, käyn itseni kanssa mielenkiintoisia keskusteluja ja mietin syntyjä syviä. Esimerkillisiä aiheita yksinäisistä keskusteluistani voisivat olla muun muassa:

1. Voisinko myydä koko omaisuuteni ja aloittaa taas uudestaan aivan tyhjältä pöydältä. —  Olen muuttanut monta kertaa uuteen kaupunkiin tuntematta sieltä yhtään ketään ja se on tuntunut aivan mahtavalta. Kaipaan sitä. Turhautuneena tunne sen kuin kasvaa kasvamistaan. Toistaiseksi kuitenkaan ajatuksen toteuttaminen ei olisi järkevä ratkaisu.

2. Miksi ylipäänsä olen päätynyt tälläisen lajin pariin, kun voisin olla paljon parempi monessa muussa. Peilikuva ei ole muuttunut miksikään, vaikka aikaa on kulunut reilun viiden vuoden verran. Lihakset eivät vain tunnu kasvavan siihen malliin ja muottiin kuin haluaisin.

3. Olenko oikealla alalla, pystynkö näkemään itseni tekemässä näitä töitä tulevaisuudessa. Entä, jos olisin valinnut toisin. Olisiko kannattanut miettiä uudelleen viidennen hakukerran jälkeen ja miettiä muitakin mahdollisuuksia.

Näitä ja monia muita ajatuksia olen pyöritellyt mielessäni. Loppujen lopuksi tulen kuitenkin aina samaan lopputulokseen. En kadu mitään ratkaisua jonka olen tehnyt. Jokainen niistä on vain ohjannut minua oikeaan suuntaan ja kehittänyt minua ihmisenä, jota tänä päivänä olen. Minulla on aina ollut valinnanvapaus ja itse polkuni valitsen. Välillä polku voi tuntua väärältä, mutta rakastan epäonnistumista ja se, jos joku kasvattaa ihmisenä sekä määrittää sen millainen persoonaa sinusta muovaantuu.

Alone, forest

Olen aina valinnut sen tien jonka edessä on ollut eniten epäilijöitä ja toiseen suuntaan osoittavia sormia. Se on suurissa määrin mielestäni vahvuus, mutta toisaalta myös heikkous. Turhautumisen iskiessä vilkaiset olkasi yli ja näet ainoastaan kaikkonevia selkiä, kun valintasi eivät sopineetkaan yksi yhteen heidän ajatustensa kanssa. Tässä vaiheessa tarvitaan pieni aikalisä. Peli on syytä viheltää hetkeksi poikki.

Käytin aikalisän. Tarvitsin sitä. Huomasin tuijottavani pyöreillä silmillä tyhjää paperia edessäni, johon olisi pitänyt kirjoittaa seuraava päivitys tai tehdä koulutehtävä. Pääni löi täysin tyhjää, kerta kaikkiaan en saanut kirjoitetuksi mitään, oli aihe sitten mikä tahansa. Mielestäni keksin osuvan otsikon, mutta jäin vain tuijottamaan sitä epäuskoisena. Tämä toistui useita kertoja, tuijotin pelkkää uutta otsikkoa useita kymmeniä minuutteja, saamatta mitään aikaan. Kunnes lopulta pyyhin otsikonkin pois.

Alone, night sky

Päätin olla hetken yrittämättä mitään ja antaa luovuudelle aikaa. Poistuin ahdistavasta, liian tutusta ympäristöstä. Tein pitkiä kävelylenkkejä metsässä katsellen luontoa. Nautin sateesta ja kylmästä tuulesta. Kuuntelin musiikkia kovalla ja hain inspiraatiota motivaatiopuheista. Annoin sosiaalisen median elää omaa elämäänsä ilman minua. Olin yksikseni ja tuhosin turhautuneisuudesta johtuvia ajatuksia yksi kerrallaan, kunnes ne kaikki oli poljettu maahan ja hengittäminen oli viimein helpompaa.

Ota rohkeasti aikalisä, kun sitä tarvitset. Maailma pyörii varmasti ympärilläsi ilman jatkuvaa huomiotasi.