LEPOVIIKKO — MUTTA MISSÄ ENERGIATASOT?

Tänään on viides päivä putkeen ilman kuntosaliharjoittelua — todennäköisesti myös viimeinen. Päätin pitää pidemmän lepotauon, koska treenit alkoivat tuntua siltä etten saa itsestäni kaikkea irti. Se on todella turhauttava fiilis… Harjoitteet kyllä menevät perille, mutta silti tuntuu siltä, että olisin voinut antaa enemmänkin. En vain pystynyt.

Ajattelin levon auttavan asiaan. En nimittäin ole uuden vuoden jälkeen pitäny harjoittelusta taukoa kuin korkeintaan yhden tai kahden päivän verran viikossa (yleensä on yksi lepopäivä).

Olen nukkunut kaksi tuntia enemmän yössä kuin normaalisti, pyrkinyt syömään hyvin ja muutenkin yrittänyt rentoutua. Tuntuu kuitenkin siltä, että olisi käynyt aivan päinvastoin kuin ”levon” sananmukainen merkitys tarkoittaa. Olo on kaikkea muuta kuin levännyt. Väsyttää. Ajatus ei kulje. Lihakset ovat raskaat. Peilistä katsoo takaisin vähintään puolella kutistunut henkilö. Energiatasot tuntuvat koko ajan olevan matalammalla kuin normaalisti.

Olikohan näin ”pitkä” lepotauko järkevä? Monta kertaa vuorokaudessa mietin edellä mainittua kysymystä. Omalla kohdallani lepoviikko kuitenkin kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta kuin ”kevyt viikko”, jolloin ei ole tarkoitus painaa sata lasissa vaan kevyemmillä prosenteilla — lihaksia ei uuvuteta loppuun asti. En vain yksinkertaisesti salilla ollessani pysty jarruttelemaan, joko painetaan täysillä tai ei ollenkaan.

Todennäköisesti valitsin sen oikean vaihtoehdon tai ainakin toivon niin. Henkisesti lepäily raastaa hyvin paljon, mutta elimistö varmasti osaa arvostaa sitä. Suoritusyhteiskuntaan tottuneena haluaisin olla jatkuvasti liikkeessä ja mikäli vain voisin elää ilman unta niin mielelläni valitsisin sen tien.

Välillä on tervettä antaa lihaksille hieman pidempi hengähdystauko. Lihakset pystyvät palautumaan kunnolla ja ovat valmiimpia ottamaan vastaan kovia harjoitteita. Lepo siis edesauttaa kehittymistä. Henkisesti on rankkaa, mutta fyysisesti järkevä ratkaisu.

Macaque

Koska en saa päivittäistä terapiahetkeäni, olen todella rauhaton. Enkä todellakaan tiedä millä keinolla voisin korvata painoista saamani rauhoittavan, sekä rentouttavan vaikutuksen. Moni ei välttämättä ymmärrä kuntosalin pystyvän antamaan kyseisiä tunteita. Niin se vain silti on — kuntosali on minulle paras tapa rentoutua.

Saattaa kuulostaa hullulta, että itsensä äärimmilleen vieminen, lihaskipu treenin aikana ja lihasarkuus treenin jälkeen saavat aikaan rentoutumisen tunteen ja tuottavat äärimmäistä mielihyvää. Voiko se olla rentouttavampaa kuin sohvalla makaaminen? Ehdottomasti voi.

Kun tapasi rentoutua menee nukkumisen edelle niin suunnan täytyy olla oikea. Jokainen tavallaan.

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

4 vastausta artikkeliin “LEPOVIIKKO — MUTTA MISSÄ ENERGIATASOT?”

  1. Täällä hyvinkin samanlaisia ajatuksia! Kevyet viikot tuntuu turhilta, kun ei vain jaksa pumppailla niitä lihaksia pienillä painoilla vaan käy aina hakemassa isommat käsipainot tai laittaa lisää painoa painopakkaan. Oon myös kokeillut tuota totaalilepoa mutta viimeistään 2-3 päivää pois salilta alkaa raastamaan hermoja enkä pysty enää nukkumaan kunnolla. 😛 Se salilla käyminen on kuitenkin aina sellanen pään tyhjennyshetki, kun saa vain olla itsensä kanssa ja kilpailla siellä itseään vastaan.

    • Moikka Maare! 🙂

      Mahtavaa kuulla että meitä on muitakin! 😀 Tullaan ilmeisesti siis lopputulokseen ettei kumpikaan vaihtoehdoista ole kovinkaan hyvä meille… Ainakaan henkisesti. Kropan luulisi kuitenkin tykkäävän — toivon mukaan. Kyllä se salilla käyminen vain on kaikin puolin terapiaa.

      Energisiä treenejä!

  2. Vähän vanha postaus, mutta kommentoin silti 🙂 mulla oli äskön just 2 viikon totaalilepo. Välillä oli aika ahdistavaa ja nälkäkään ei enää oikein ollut, mutta kyllä huomas eron kun palasi salille. Edelleen jaksoin samoilla painoilla ja jopa isommillakin tehdä! Siitä olin niin iloinen ja energiaa riittää!!

    • Moikka!

      Mahtavaa vaan että viitsit kommentoida! Kyllä se kroppa vaan lepoa aina välillä kaipaa. Vaikka peilikuva näyttää omaan silmään puolet ”huonommalle” levon aikana, mutta ei siinä oikeasti tapahdu vielä mitään kahdessa viikossa. On vain uskallettava kuunnella omaa kroppaa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta