ÄLÄ NAURA MUILLE SALILLA — ARVOSTA JA AUTA

Muistan hyvin ajan, kun aloin käymään salilla. Kävin siellä aina yksin, enkä juurikaan tiennyt mitä oikeasti olin tekemässä. Nautin vain niin paljon painojen nostelusta ja seuraavan päivän lihaskivuista, siksi löysin itseni sieltä aina uudestaan. Kerron nyt kaksi mieleeni jäänyttä tilannetta, jotka tapahtuivat ensimmäisinä salivuosinani. Nämä tapahtumat ovat lähes toistensa vastakohtia, mutta molemmat niistä iskivät syvälle.

1. Olin juuri aloittanut salilla käymisen ja sinne meno oli vielä joka kerta yhtä jännittävä tilanne. Itseluottamusta minulta ei löytynyt, en tiennyt mitä tein, painoin 60 kiloa, enkä omistanut yhtään lihasmassaa. Jokainen tietää jokaisen siellä mistä olen kotoisin. Salilla oli lähes aina vanhempia ihmisiä treenaamassa — tietysti käyttivät isompia painoja kuin minä ja oletettavasti tiesivät treenaamisesta enemmän.

Tällä kertaa salilla oli kaksi muutaman vuoden minua vanhempaa poikaa, itse sanoisin heidän lukeutuvan kastiin ”koulukiusaajat” tai vapaa-ajan ”pahat pojat”, joten en mielelläni heitä lähestyisi (nimetkin osaisin mainita)… He kuitenkin tekivät ylätaljaa, johon halusin seuraavaksi päästä. Seurasin sivusta heidän sarjojaan.

Sarjat näyttivät loppuvan, joten kysyin kohteliaasti: Vieläkö teillä on ylätaljassa sarjoja kesken?. Vastaus oli kylmä ja ivallinen: ”Näyttääkö siltä, että siinä joku vielä tekee?” (seisoivat aivan ylätaljan vieressä). — Mennessäni laitteeseen pojat vielä nauroivat selkäni takana tekemiselleni…

Heidän käytöksensä ihmetyttää minua vieläkin. Mistä olisin voinut tietää, että onko sarjoja vielä jäljellä? Miksi täytyy nauraa toiselle, vaikka jokainen kilpailee salilla ainoastaan itseään vastaan? Siinä hetkessä viimeisetkin arvostuksen rippeet heitä kohtaan valuivat sormien välistä. Pelon, inhon ja vihan -tunteiden joukosta nousi yksi ylitse muiden: näyttämisen tahto. Kiitos heille sisäisen liekkini ruokkimisesta, näytän vielä.

Football Run

2. Toinen vuoteni kuntosaliharrastuksen parissa oli juuri alkanut. Liikkeet olivat alkaneet tulla tutuiksi, mutten vieläkään oikein tiennyt mitä olin tekemässä. En tarkalleen tiennyt mikä on voiman kasvattamisen ja lihasmassan rakentamisen ero. Kunhan vain tein sarjoja toisen perään niin olin tyytyväinen.

Näin viikoittain salilla yhden Personal Trainerin, jolla oli mainoksiakin salin seinillä. Kerran hän lähestyi minua tehdessäni hauiskääntöä penkillä istuen. Hän kysyi voiko neuvoa muutaman vinkin hauiskääntöön liittyen. Tottakai olin mukana!

Hän neuvoi yhden käden tuetun hauiskäännön omaa polvea vasten. Hän näytti kädestä pitäen kuinka kyynärpää niin sanotusti lukitaan polveen, kuinka ranteen tulee olla, minkälainen liikerata pitää tehdä, kuinka vartalon on oltava ja kuinka liikkeen nopeus vaikuttaa nostettavaan kuormaan. Hän myös kertoi minulle lihasmassan kasvatuksesta.

Olin myyty. Hän selvästi tiesi mistä puhui ja hän tarjoutui omasta vapaasta tahdostaan auttamaan minua, aloittelijaa. Hän käytti omaa aikaansa kymmenen minuuttia vain opettaakseen minulle yhden liikkeen. Aivan mahtavaa! Silkkaa hyvyyttä.

Pelkästään tämän yhden liikkeen opetus sai minussa aikaan niin monta Ahaa-elämystä, etten osaa edes kuvailla sitä kuinka paljon treenini sen pisteen jälkeen muuttuivat. Painot eivät enää olleet minulle ainoastaan kappaleita joita nostellaan ylös ja alas, kehitystä toivoen.

Peliin tuli mukaan monta muuttujaa joihin pystytään vaikuttamaan, muun muassa: nivelten kulmat, toistojen nopeus, vartalon asento ja lihaksen oikeanlaisen supistuksen hakeminen. Kiitos äärettömän paljon!

Believe

Tarinoiden opetus
Ensimmäinen tarina kertoo yksinkertaisuudessaan siitä, että kohtele muita niin kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan. Yksi väärä lause ja nauru voivat jättää syviä jälkiä. Toisille tämä yksi lause voi olla harrastuksen loppu. Jokaisella on omat salitavoitteensa, yksi haluaa laihtua, toinen haluaa lihasmassaa ja kolmas on siellä vain sosialisoitumassa. Kaikilla on oma kamppailunsa. Kenenkään muun tavoitteet eivät kuulu sinulle, joten miksi niistä pitäisi tehdä numero. Ei pidä.

Nykyään lähes jokaisella on älypuhelin salilla treenihousujen taskussa. Ehkä sinua huvittaa toisen ihmisen tämän hetkinen olomuoto tai vääränlainen suoritustekniikka, silti viimeinen asia mitä haluat tehdä on se, että otat hänestä videon jakaaksesi sen maailmalle. Älä…

Keskity omaan tekemiseesi, ole kohtelias ja arvosta muita.

Toinen tarina kertoo puhtaasta auttamisen halusta jonka kautta voidaan saada aikaan merkittäviä muutoksia. Itse olen ainakin aina avoin uusille ehdotuksille, liikkeille ja neuvoille. Uskon lisäkseni löytyvän myös muita ihmisiä, jotka ovat tähän valmiita. Löytyy tottakai myös ego-liftereitä, ketkä eivät ota minkäänlaista informaatiota vastaan, ainoastaan heidän tapansa on oikea.

Olisi kuitenkin hienoa, jos Suomessa uskaltauduttaisiin ja tarjouduttaisiin auttamaan enemmän niin kuntosalilla kuin sen ulkopuolellakin. Onko avun tarjoaminen keneltäkään pois? Ei ole. Aina apua ei oteta vastaan, koska ollaan totuttu selviämään yksin, mutta silloin kun apu kelpaa niin aivan varmasti sitä osataan arvostaa ja voidaan olla puhtaasti kiitollisia siitä.

Molemmat osapuolet hyötyvät auttamisesta tarkoitusperän ollessa rehellinen ja oikea. Auta.

Kaikki aloittavat jostain.

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

2 vastausta artikkeliin “ÄLÄ NAURA MUILLE SALILLA — ARVOSTA JA AUTA”

  1. Hieno kirjoitus! Fiksu ja asiallinen ote ja täyttä asiaa. Harrastan itse Crossfitiä ja katson iloiten, kun salillani käy mm. 60-vuotiaita aloittelijoita ja ylipainoisia treenaamassa sulassa sovussa huippu-urheilijoiden kanssa. Itsensä ylittäminen ja liikunnan ilo on kaikkien oikeus! Tsempataan toinen toisiamme eikä vertailla.

    Kaikkea hyvää toivottaa,

    Elina

    • Moi Elina,

      Kiitos paljon! On mahtavaa kuulla, että 60-vuotiaatkin uskaltavat lähteä kokeilemaan uutta ja niin rankkaa lajia kuin Crossfit. Onneksi nykyään tuo liikunta on ”pinnalla”. Enää ei välttämättä sen takia ole niin paljon toisille nauramista jne. Jokainen liikkuu itsensä takia (toivottavasti), eikä muiden.

      Kaikkea hyvää myös sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta