TOUGH VIKING 2015

12 KM, 21 ESTETTÄ, SADE JA UKKONEN

Lähtö

Tough Viking on Pohjoismaiden suurin esteratakilpailu. Osallistuin kyseiseen kilpailuun. En oikeastaan tiennyt mihin olin lähtemässä mukaan. Alkutilanne oli sellainen etten ollut lenkillä käynyt reiluun puoleen vuoteen. Enkä tosiaan harjoitellut kilpailua varten millään tavalla. Ennen kilpailua oli pelkotilaa muistuttava olotila päällä: ”Jaksanko juosta 12 km?” ”Miten paljon se sähköeste oikeasti koskee?”… Kelikin mitä mahtavin sadetta ja ukkosta.

Kaikki alkoi ilmoittautumisella, kilpailijanumero selkään ja ”jäljitin” kengännauhojen ympärille joka otti ylös lähtö- ja saapumisajan. Tavarat jätesäkkiin ja pussin kylkeen oma numero, että löytyy sitten muiden säkkien joukosta (tavarat säilytettiin taivasalla).

Juoksemaan lähdettiin ryhmittäin, joita lähetettiin matkaan tietyin väliajoin. Juoksin porukassa neljän kaverini kanssa koko matkan (2 tyttöä ja 2 poikaa). Meidän lähtömme oli  kello 13:20 ja lähtöpaikalla olisi pitänyt olla 15 minuuttia aikaisemmin, kunnollisen alkulämmittelyn takia, jotka vedettiin ohjaajan voimin. Alkulämmittely jäi aika lyhyeksi, sillä löysimme itsemme lähtöviivalta kello 13:18:30

Ready

Matkaan!
Ensimmäisellä esteellä oli amerikkalaisia jalkapalloilijoita isojen tyynyjensä kanssa, jotka yrittivät estää kilpailijoita menemästä läpi. Toisella esteellä otettiin heti luulot pois ja pääsimme suoraan meriveteen sukeltelemaan tukkejen ali. Vesi ei ollut kovin kylmää. Koko ajan satoi muutenkin. Siinä vaiheessa oltiin valmiiksi jo aivan läpimärkiä.

Esteitä oli aivan laidasta laitaan, ryömimisestä, kiipeämiseen, hyppimiseen ja uimiseen. Puolustusvoimien panssariajoneuvojen ylittämisestä ja alittamisesta, jää-, tuli- ja sähköesteisiin.

Mikäli jotakin estettä ei pystynyt suorittamaan sen vaikeusasteen takia tai esimerkiksi sen takia ettei osannut uida joutui tekemään 30 Burpee-hyppyä. 21:stä esteestä kerran jouduin suorittamaan näitä hyppyjä. Tehtävänä oli kiivetä köyttä pitkin noin 6 metrin korkeuteen ja lyödä kelloa. Köysi jota pitkin yritin kiivetä oli järjettömän liukas. Ei toivoakaan saada minkäänlaista otetta ilman hanskoja (ei ollut mukana).

Kaikkein haastavin este oli suurimmalle osalle ihmisistä Rampage -ramppi. Siinä piti ottaa kova vauhti, juosta ramppia pitkin, ponnistaa oikeaan aikaan ja tarttua roikkuvaan köyteen jota pitkin piti hinata itsensä ylös. Ramppi oli melko korkea ja tietenkin aivan märkä ja liukas, johtuen sateesta. Este laittoi monelle kanssakilpailijalle kapuloita rattaisiin. Itse onnistuin pääsemään rampille ensimmäisellä yrittämällä. Pituus toi pienen etulyöntiaseman ja ponnistus sattui nappiin.

Rampage

10 000 voltin sähköeste

Viimeinen este — 10 000 voltin sähköeste 

Tätä estettä kammosin ennen kilpailua.

Sattuuko se? Miltä se oikein tuntuu? Tipunko polvilleni?

Jospa vaan juoksen ohi…

Kilpailun edetessä kammo hävisi. Sähköestettä ennen oli jäävesiallas. Maali näkyi jo. Ei siinä kahta kertaa miettinyt, spurtatessaan sähköesteen läpi kohti maaliviivaa. Juostessa esteen keskellä se iski, sähköisku. Ei, se ei ollut kipua. Se oli sävähdys, joka jysähti kerralla koko kehon läpi päästä varpaisiin. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä mihin ruumiinosaan isku oli osui. Sadasosassa se vain kävi koko kehon läpi. Ei lamauttanut, ei sattunut, sydän ehkä heitti viisi volttia sen aikana, mutta matka jatkui. Maalissa pysähtyessä sormissa säteili ja olo tuntui vähän oudolta. Minuutissa kaikki tuntui taas normaalilta.

Kuvittelin sähköiskun sattuvan tai tuntuvan jollain tavalla pahemmalta. Oikeastaan aika hauska kokemus tämä 10 000 voltin sähköisku. Isku sai muutaman kaverin sairaalaan asti, ehkei ihan tervettä… Selvispähän ainakin, että omalla sydämellä on kaikki kunnossa. Hyvä niin.

Eipä oikeastaan käynyt mitään haavereitakaan meidän porukalle. Polvet hieman auki ja kyynerpäät mustelmilla, ryömittyään monella esteellä. + Shortsini olivat niin ”elävät”, että viimeisillä kilometreillä alkoivat hankaamaan sisäreisiä. Lopputuloksena: Kaikki ihokarvat hiertymä kohdista lähtivät irti ja punoittava, kirvelevä iho. Seuraavana yönä oli kiva yrittää nukkua.

Voittajan on helppo <p style=

LOPPUKATSAUS
Aivan upea reissu kaikin puolin! Sade tuli kuin tilauksesta. Piristi vain. Vaativa Viikinkihän oli kyseessä. Ei sinne mitään aurinkoa olisikaan kaivattu. 12 kilometrin juoksu ei matkana ole todellakaan pitkä, sen jaksaa juosta kuka vain. Esteet olivat ehkä vähän liian helppoja, mutta todella monipuolisia ja hauskoja. Ainoastaan Ramppi tarjosi hieman haastetta. Onneksi sadekeli toi liukkaus -elementin esteisiin mukaan.

Tietenkin olisi haastetta saanut enemmän, kun olisi alun alkaenkin lähtenyt mukaan hakemaan ennätyksiä ja juossut aivan täysillä koko matkan. Tarkoitus tällä kertaa oli kuitenkin hakea vain uusia kokemuksia ja niitä sieltä sai! Kilpailun tarkoitus täyttyi täydellisesti.

Kisapaikalla fiilis oli aivan mahtava. Jengi oli täysillä mukana koko ajan. Vastaantulijoita kannustettiin ja heiteltiin High Fiveja! Kanssakilpailijoita autettiin esteiden yli ja psyykattiin eteenpäin. Todella jees! Huikeaa kilpailu- ja ryhmähenkeä. Todella korkea hatunnosto kaikille niille, jotka loukkasivat itsensä jollain esteellä ja silti taistelivat loppuun asti. Moni nilkutti, kinkkasi tai otti tukea kaverista. Silti katse oli pystyssä ja ainoa suunta eteenpäin. Aivan oikein! Ei sinne luovuttamaan lähdetä!

Hieno tapahtuma, johon osallistuminen ei mielestäni ole kuntokysymys. Osallistuminen on vain ja ainoastaan asennekysymys! Porukka oli todellakin oikealla asenteella liikenteessä. Oli kaiken ikäisiä ja kaiken kuntoisia. Tyyli vapaa, ajalla ei mitään väliä, kaikilla kuitenkin sama tavoite. Maalilinja.

Mitali kaulaan

Itsensä ylittäminen ja uudet kokemukset.
Ei määränpää vaan matka!
Ei kunto vaan asenne!

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta