ENSIMMÄINEN TATUOINTI

Olen aina pitänyt tatuoinneista ja haaveillut siitä, että jonain päivänä vielä ottaisin oman. Viitisen vuotta sitten aloin miettimään tatuoinnin ottamista, en ollut silloin varma minkälaisen haluaisin tai minne. Pyörittelin mielessäni vuosien varrella useita satoja tatuointi vaihtoehtoja. Mutten koskaan osannut päättää, enkä ole saanut aikaiseksi ottaa yhteyttä keneenkään tatuointiartistiinkaan apua varten.

Muuttaessani Jyväskylään syksyllä 2014 sain sellaisen tatuointi-idean joka iskostui mieleeni, eikä lähtenyt sieltä pois. Päätin ottaa yhteyttä yhteen artistiin Jyväskylässä ja kysyin neuvoa, mistä keksisin tekstiä varten fontin? Hän opasti minut nettisivuille Dafont.com, sieltä löytyi loputon määrä erilaisia fontteja joista valita.

Perfektionistisia piirteitä kun kerran omistan niin tehtävä tuntui mahdottomalta. Löytäisinkö ikinä oikeanlaista fonttia kaikkien mahdollisuuksien joukosta? Tutkin ja pyörittelin tekstityylejä edestakaisin varmaan kymmenen tuntia ennen kuin sain kasaan pienen joukon fontteja joista valitsisin. En osannut valita yhtä fonttia, yksikään ei tuntunut täydelliseltä. Lopulta päätin yhdistellä kahta erilaista fonttia keskenään. Sain aikaan fonttisekoituksen joka miellytti itseäni kaikin puolin, se oli täydellinen!

Lähdin käymään tatuoitsijan luona ja esittelin ajatukseni, tatuoitsijan mielestä yhdistelmä oli erittäin toimiva. Varasin tatuointiajan. Aika olisi mennyt puolen vuoden päähän tammikuulle… Pyysin tatuoitsijaa soittamaan minulle heti, jos peruutusaikoja ilmenisi, pääsisin kyllä tulemaan nopeasti paikalle. Olin nimittäin varma etten pyöri enää Jyväskylän alueella tammikuussa. Arvelin etten tule saamaan tatuointia seuraavaan vuoteen, koska aika pitäisi kuitenki perua, jos muutan muualle ja taas siirtyisi tatuoinnin ottaminen.

Kuitenkin kävi niin, että sain viestin: ”Terve! Sulla ois tatuointi aika tammikuussa, mutta pääsisitkö tulemaan huomenna paikalle klo: 14:00?”. Tottakai pääsen paikalle! Ei siinä kahta kertaa mietitty. Vaikka tää tuli aika äkkiä niin tuskin olisin henkisesti tatuoinnin ottoon sen valmiimpi tammikuussa kuin nytkään.

Ensimmäinen tatuointini:

Miksi halusin tekstin ”Difference”? Minulla on moniakin perusteluja ja syitä, miksi juuri tämä teksti: 

Teksti ”Difference” on englantia ja tarkoittaa Erilaisuutta / Eroavaisuutta.

1. Ensimmäinen syy tatuoinnin ottoon on se, että olen koko elämäni ollut pitkä ja erottunut sen takia massasta. Nuorempana tätä en osannut arvostaa, mutta nykyään nautin pituudestani, enkä sitä antaisi mistään hinnasta pois.

2. Nykyisin sisäinen ”esiintyjäni” on herännyt henkiin. Nautin siitä, että ihmiset kiinnittävät minuun huomiota ja muistavat minut, en halua olla enää se hiljainen näkymätön pitkä poika mitä joskus olen ollut.

3. Tämä yksi sana antaa äärimmäisen paljon motivaatiota esimerkiksi treenejäni varten. Ei tarvitse kuin salilla ollessaan vilkaista omaa kättään ja tiedän / muistan, miksi tätä oikeasti teen. Teen tätä sen takia, että haluan muuttua ja saavuttaa jotain.

Minulla on suuri halu olla erilainen, mitä joskus olin. Halu erottua joukosta. Erilaisuus on mielestäni vain hyvä asia, kaikkien pitäisi olla ylpeitä siitä mitä on. Jos joku ei kuitenkaa ole, niin pitäskö sitä omaa minäänsä sitten alkaa työstämään siihen haluttuun suuntaan, että voi joskus olla ylpeä?

Herää kysymys: Koskiko sen ottaminen?

En tuon laatuista tuntemusta, sanoisi kivuksi. Pientä pistelyä, vähän epämiellyttävä tunne tosin, muttei se kipua ollut. Kuitenkin ilkeämmän tuntuista se oli kuin etukäteen ajattelin sen olevan. Kannatti kärsiä. Ja mielelläni kärsin uudestaan, jos noin helpolla saa aikaiseksi jotain mikä kestää mukana koko loppuelämän. Kipu on vain hetkellistä, mutta jälki pysyvää.

Mitä sitten, jos tatuoinnin otto alkaa kaduttamaan?

Otin tatuoinnin pitkän harkinnan jälkeen, jokaisen kirjaimen olen miettinyt tarkasti ja pohtinut sanan merkitystä. Tämä ei ollut mikään humalatilan päähänpisto vaan tarkoin harkittu teko. Miksi sitä katuisin? En varmasti kadu. Se on täydellinen! Enkä muutenkaa ole sellainen ihminen, että katuisin mitään mitä olen elämässäni tehnyt, siis miksipä sitten tätä.

Entäpä, kun olet vanha ja kurttuinen?

Elän tässä ja nyt ja nautin tästä hetkestä. En edes halua tietää mitä 50 vuoden päästä tapahtuu.

Suurin kysymys, mitä tatuointi maksoi?

Se ei ole salaisuus, maksoin tästä 300€. Kallis? Ehkä. Mutta mielelläni maksan paljon hyvästä jäljestä ja juuri sellaisesta tatuoinnista kuin suunnittelin. Kuin, että jälki olisi huonoa tai jotain sinne päin… Ei, sellaista en hyväksy. Sen on oltava juuri sellainen kuin tahdon. Ja, kun miettii niin onko 300€ suuri sijoitus siitä, että jälki pysyy mukanani koko elämän, mielestäni ei ole. Eikä tälläisen ottaminen pitäisi muutenkaan olla rahakysymys, jos tatuoinnin haluaa niin silloin otetaan juuri sellainen kuin tuntuu hyvältä.

Tatuointi on tullut jäädäkseen, se kulkee mukanani minne menenkin ja kannan sitä ylpeydellä!
En voisi olla tyytyväisempi.

 

Aaro Huttunen

Positiivisella ja rennolla elämänasenteella varustettu 23-vuotias fysioterapiaa opiskeleva nuorimies. Intohimoihin kuuluu jatkuva itsensä kehittäminen sekä uusien asioiden oppiminen. "Vapaa-aikaan" sisältyy kuntosalin lisäksi kirjojen lukemista, yrittäjyyttä ja luovan puolen esiin tuomista kirjoittamisen kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta