3 HENGEN ASUNNOSSA 6 HENGEN KOMMUUNI

Nyt on 2 viikkoa takana 6 viikon työharjoittelujaksosta, jonka toteutan Mikkelissä. Työharjoittelusta itsessään voin kirjoittaa myöhemmin, mutta keskitytään tässä kirjoituksessa tämän kuuden viikon aikaiseen asumismuotoon. Meitä asuu siis kuusi henkeä, käytännössä kolmen hengen soluasunnossa. Moni tuskin on tällaista asumismuotoa pidempiä aikoja kokeillut, mutta varmasti voi kuitenkin kuvitella, että erilaisia hyviä ja huonoja puolia tästä järjestelystä voidaan saada kasaan paljon.

Itse olen asunut monenlaisessa paikassa ja järjestelyssä viimeisten 5 vuoden aikana:

  1. Vanhempien luona, omassa huoneessa.
  2. Armeijassa 10 hengen tuvassa, teltassa ja taivasalla.
  3. Liikunnanohjauksen peruskurssilla pienessä 3 hengen huoneessa (20 neliötä).
  4. 3 hengen solussa kahden vaihto-opiskelijan kanssa (Japani ja Saksa).
  5. Kaksiossa kaverin kanssa.
  6. Kolmiossa kahden kaverin kanssa.
  7. Yksiössä tyttöystävän kanssa.
  8. Yksiössä yksin.

Jos listaan haluttaisiin vielä lisätä kaikki hotelliyöpymiset, mökkiviikonloput ja laivareissut, niin se jatkuisi hyvin pitkälle. Kaikenlaisia asumisjärjestelyjä on tosiaan tullut nähtyä ja koettua. Jos jokin asumismuoto pitäisi tällä hetkellä valita ykköseksi, olisi se ehdottomasti yksin asuminen — sopii parhaitan minulle, monestakin eri syystä. Kaikista edellä mainituista asumistavoista kuitenkin löydän paljon hyviä puolia.

6 hengen kommuuni

Lisätään listaan viimeisimpänä 3 hengen solussa kuuden hengen kanssa asuminen. Monelle tällainen skenaario saattaisi olla painajaismainen, mutta itse lähestyn ajatusta niin, että 6 viikkoa asuu aivan missä tahansa. Ja tiedän myös, että varmasti olen kokenut vielä paljon ”pahempaakin”. Tottakai asiaan vaikuttaa suuresti se millaisia tyyppejä asunnossa kanssasi asuu. Tässä tapauksessa tunnen kaikki (ovat luokaltani) ja tulen kaikkien kanssa toimeen. Toisaalta, sillä ei olisi minulle mitään merkitystä vaikken tuntisi entuudestaan ketään. Siinä tapauksessa asiat voisivat mennä jopa huomattavasti mielenkiintoisemmiksi.

Hyviä puolia tällaisessa asumisjärjestelyssä ovat esimerkiksi: tutustuu moneen ihmiseen paremmin, koko ajan on seuraa ja kaveri jolle puhua, jos sellaista tarvitsee. Samalla näkee ja oppii erilaisia toimintatapoja muun muassa keittiön puolella. Meillä tosiaan on vain yksi keittiö ja yksi vessa, jotka on jaettava ja joiden kanssa on hieman vuoroteltava. Iltaisin on myös mukavaa välillä pelata korttia, ihan vain ajatuksien nollaamista varten tai huvin vuoksi.

Huonoja puolia tietenkin löytyy, jos niitä haluaa etsiä. Vessajono saattaa olla kaikista mukavin ilo. Jääkaappi on aivan täpötäynnä sekä kaappitilan riittävyys on siinä ja siinä. Meitä asuu kaksi ihmistä per huone, eli omaa rauhaa ei käytännössä ole ollenkaan — mitä ainakin itse pidän suuressa arvossa. Emme toisaalta näe kuin muutaman tunnin vuorokaudesta, kun kaikilla on omat menonsa ja aikataulunsa, joten omaa aikaakin pystyy löytämään, jos sitä oikeasti etsii.

Itsetutkiskelua

Olen pistänyt täällä merkille erityisesti sen, kuinka suuresti tavallinen arkirytmini eroaa muista (ainakin tällä hetkellä kanssani asuvista). Suurin osa menee nukkumaan yhdeksän maissa illalla, kun herätys on kello 6:00 aamulla. Itse notkun hereillä vähintään 23:30 asti ja herään samaan aikaan kuin muutkin. Olen aina ollut aamuihminen, mutta ilmeisesti tavallaan myös yökyöpeli. Aikainen herätys ei vaikuta nukkumaan menemiseeni mitenkään ja herään silti täysin pirteänä, eikä herääminen ole koskaan mitenkään vastenmielinen ajatus.

Energiaa riittää aamusta iltaan ja heti aamullakin olen täydessä vireessä. En tarvitse kahvia tai muuta vastaavaa koneiden käynnistämiseen. Kahden viikon aikana olen jo monesti kuullut lauseen: ”Miten jaksat, kun menet viimeisenä nukkumaan ja heräät samaan aikaan kuin me?” — en oikeastaan osaa sitä sen ihmeellisemmin perustella. Ehkä se on vain tapojen, ajatusmallien ja valintojen yhteensulautuma.

Välillä tuntuu pahalta kolistella keittiössä kattiloita kello 23:00 aikoihin keittäessäni iltapuuroa, toisten nukkuessa. Yritän tietysti olla mahdollisimman hiljaa, mutta aina toiminnasta jotain ääntä lähtee. En sitä pahalla tee, mutta tahallaan kuitenkin, koska kalorivaje on aina täytettävä. Anteeksi siitä!

Asuminen opettaa.


Seuraile sosiaalisessa mediassa! 🙂

Facebook: @aaroblogi

Instagram: @aarohuttunen

Snapchat: @aarouh

Bloglovin

VAIN RUOKAVALIO MINULLE

Olen sanonut, että dieetti on itselleni lähestulkoon kirosana ja yritän kiertää sitä sanaa parhaani mukaan. En varsinaisesti ole ollut ”dieetillä” koskaan, sen sananmukaisessa merkityksessä. Olen kyllä laskenut kaloreita useita vuosia ja seurannut tarkasti syömistäni sekä välillä aika ajoin pyrkinyt ”kiristelemään” kehonkoostumusta. Mutta en koe olleeni dieetillä koskaan, sillä noudatan tekemääni ruokavaliota koko ajan. Aina. Se on minulla tapa elää ja hengittää. Elämäntapa.

En ole dieetillä, jos joskus hieman pudotan kalorien saantia määritellyksi ajaksi. Jatkan silti samankaltaisella ruokavaliolla kuin aina ennenkin. Ei se poikkea tavallisesta arjestani, muuta kuin sillä tavalla, että syön vähemmän. Paino saattaa silloin pudota, kehonkoostumus muuttua ja peilikuva vaihtua. Noudatan silti vain normaalia ruokavaliotani. Se ei ole dieetti.

Monesti joku kysyy: ”Minkälaisella dieetillä nyt olet?” — Kun en ole millään dieetillä. Ehkä muutin kalorijakaumaa tai hiilihydraattien määrää, mutta en aloittanut dieettiä. Se vain on osa elämäntyyliäni. Se on ruokavalioni. Ja rakastan sitä, että voin pelata numeroilla ja muutella ravinnon niin kutsuttuja makroja haluamallani tavalla. Kokeilen paljon uusia asioita. Olen oma koekaniinini.

Vain ruokavalio itselleni

Kirjoitin aikaisemmin artikkelin: Dieetistä dieettiin vai pysyvä elämäntapa? Tämä tosiaan on minulle elämäntapa. Ei mikään hetkellinen villitys. Olen elänyt näin viimeiset 3-4 vuotta. Laskien kaloreita, käyttäen ruokavaakaa ja kokeilemalla erilaisia keinoja. Tiedän vuodesta todennäköisesti noin 95 % ajasta kuinka paljon syön mitäkin päivittäin. Ei se ole sattumaa, eikä se ole minulle ongelma. Kaikille se ei todellakaan sovi, enkä tällaista ole monelle suosittelemassakaan. Minä kuitenkin jostain kumman syystä vain tykkään elää näin.

Haluan elää mahdollisimman terveellisesti tekemällä oikeita valintoja, niiden kaikkien väärien joukosta. Välillä teen virheitä ja hyvä niin, koska muuten saattaa olla vaikeampi oppia. Virheiden kautta lopputuloksesta saadaan aina aikaan parempi! Haluan olla terve kaikin puolin ja tämä elämäntyyli on oma valintani kohti havittelemaani terveyttä.

Nautin siitä mitä teen, en tätä muuten tekisi. Vaikka punnitsen ruokani ja kannan eväät usein mukanani pienissä bokseissa (myös sukulaisten luokse). Usein sitä ihmetellään ja sille naureskellaan, but it is what it is. Tämä vain yksinkertaisesti on tapani pitää itsestäni huolta.

Mikään muutos ei tapahdu sattumalta.


Seuraile sosiaalisessa mediassa! 🙂

Facebook: @aaroblogi

Instagram: @aarohuttunen

Snapchat: @aarouh

Bloglovin