HYVÄSTI FITFASHION, JATKAN MATKAANI!

Muistan hyvin, kun kaksi vuotta sitten aloin kirjoittamaan FitFashionilla ja tuttavapiiristä muutamat tytöt kysyivät: ”Miten SINÄ pääsit kirjoittamaan FitFashionille?!” Kysymys heitettiin ilmoille epäillen. Ilmeisesti he ovat seuranneet paljon tämän blogiportaalin ihmisiä, enkä minä voisi millään sopia siihen joukkoon. Täällä kirjoittaa heidän idoleitaan, joita katsotaan ylöspäin – miten minä (tavallinen ihminen), voisin siellä kirjoittaa. Heidän oli jotenkin mahdotonta sisäistää kyseistä asiaa…

Ei se välttämättä uskoa valanut omaa toimintaa kohtaan, mutta toisaalta en koskaan ollut antanutkaan paljon painoarvoa muiden mielipiteille – monessakaan asiassa ja kaikissa vähiten tässä. Kirjoittava mies on jotenkin vaikeaa kategorisoida. Kummallinen ja samalla hyvin haastava kategoria, koska 80 – 90 % lukijakunnasta blogimaailmassa on joka tapauksessa naispuolisia. Sen ryhmän mielenkiintoa on vaikea ylläpitää näin miehen näkökulmasta. En voi kirjoittaa esimerkiksi meikkaamisesta, kampaajalla käymisestä tai omista vaatevalinnoista, harvaa naista sellaista kiinnostaa, kun mies niistä kirjoittaisi (toisaalta taas, en niistä mitää tiedäkään). On keksittävä jotain muuta. On annettava jotain enemmän.

Annan itsestäni paljon

Olen kehittynyt kirjoittajana paljon tämän kolmen vuoden – blogin olemassa olon aikana. Oma ajatusmaailmani on kehittynyt valtavasti. Olen alkanut kirjoittamaan syvällisempiä tekstejä ja antamaan omasta maailmastani enemmän. Moni on pitänyt tällaisesta kirjoitustyylistä ja olen saanut hyvää palautetta sen takia. Esimerkiksi usein on kehuttu sitä, että kuinka hyvin osaan pukea ajatuksiani sanoiksi ja harva olisi uskonut, että ikäiseni ”mies” osaa kirjoittaa noin. Se on kaikki harjoituksen tulosta. En ole mikään luonnonlahjakkuus missään, enkä koe vieläkään olevani erityisen hyvä siinä mitä teen, mutta yritän olla joka päivä parempi.

Ne muutamat jotka ovat seuranneet tätä matkaa alusta asti tai hieman kauemmin, tietävät, että polku on ollut kaikkea muuta kuin tasainen. Kaikenlaista on tapahtunut, mutta aina on menty eteenpäin ja pyritty kehittymään ihmisenä. Uskon, että tarinoitani lukevat tuntevat minut jo paremmin kuin oma isäni, jos ajatuksenjuoksussani on pysynyt mukana.

Kääntöpuoli

Kirjoittaminen on antanut minulle enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Olen oppinut sen avulla itsestäni ja elämästä hyvin paljon. Osaan pukea tunteitani paremmin sanoiksi ja nähdä asioita eri tavoin kuin ennen. Minulta kysyttiin joskus: ”Osaatko kertoa jotain konkreettista, mitä kirjoittaminen on sinulle antanut?” – Osaan. Kirjoittaminen on antanut minulle kaikki ne keinot ja tavat asioiden käsittelyyn, kuinka nykyään mielessäni asioita näen. Olisin oikeasti nyt vain murto-osa siitä, mitä ilman kirjoittamista olisin…

Miehien kirjoittaminen lokeroidaan edelleen vahvasti. Säännöllisesti kohtaan saman perisuomalaisen ja sulkeutuneen kysymyksen: ”Oletko homo?” Kiitos vain kysymästä – en ole. Tunteista puhuminen ei vain yksinkertaisesti tunnu kuuluvan suomalaisen miehen sielunmaisemaan (myös naisille usein vaikeaa). Mikä on todella ikävää, koska henkilökohtaisesti en ainakaan vaihtaisi tunteista puhumisen kykyä enää pois. Suosittelen kaikkia avaamaan silmiä hieman enemmän ja kuuntelemaan sitä sisäistä ääntä, joka kovasti yrittää sinua neuvoa. Se tekee sinusta ainoastaan vahvemman.

Jatkan matkaa

Jatkan matkaa

Jatkan matkaa

Matka jatkuu samaan suuntaan, mutta on aika hypätä tältä tieltä pois. Aikaisemmat kirjoitukset ovat jo pohjustaneet tätä päätöstä monella tapaa. Päätin, että 2018 tulee olemaan muutoksien vuosi. Tänä vuonna mietin kaksi kertaa ennen kuin vastaan myöntävästi yhtään mihinkään ja luovun asioista, jotka eivät välttämättä enää palvele minua niin kuin haluaisin. Vaihdan entisiä asioita uusiin, jotka antavat minulle enemmän – erityisesti psyykkisessä näkökulmassa. Haluan löytää enemmän aikaa itselleni ja käyttää aikani monessa suhteessa järkevämmin, asioihin mitkä tuntuvat oikeilta.

Jätän FitFashionin ja jatkan syväluotaavia kirjoituksiani omalla sivustollani. Olen pyöritellyt ajatusta mielessäni jo jonkin aikaa ja punninnut erilaisia variaatioita. Tämä ratkaisu tuntuu oikealta – silloin ratkaisu on parempi tehdä, eikä jäädä miettimään sen enempää. Varmasti jossain määrin ”menetän” tämän päätöksen mukana jotain, mutta tiedän myös löytäväni edestäni mahtavia asioita.

Voin nyt sanoa ylpeänä niille epäileville tytöille ja kaikille muille: ”Been there, done that!” Haluaisin edelleen kovasti olla sellainen ihminen, jota joku voi katsoa ylöspäin ihaillen, kuten monia tällä alustalla kirjoittavia katsotaan. On ollut hienoa kuulua osaksi sellaista ryhmää ja kehittyä sen mukana. Kiitos.

Kiitos kaikille jotka ovat lukeneet FitFashionin puolella kirjoituksiani ja tarinoitani, jatkossa en enää kirjoita täällä. Kiitos kaikille, jotka ovat jättäneet mahtavia kommentteja, ottaneet minuun yhteyttä ja parantaneet maailmaani! Kiitos.

Kohti uusia mahdollisuuksia! 


Jatkossa minut ja tarinani löydät osoitteesta: www.aarohuttunen.com

Instagramista minut löytää nimimerkillä @aarohuttunen
Youtuben maailmassa myös nimimerkillä @aarohuttunen

Toivottavasti näen sinut vielä! Kiitos paljon kaikesta! 🙂

LUOPUMINEN ON OSA ELÄMÄÄ

Olen miettinyt paljon ajankäyttöäni viimeisen vuoden / puolen vuoden aikana. Mitä haluan tehdä, minne haluan mennä ja mihin aika kannattaisi käyttää. Koska aikaa on vain rajallisesti käytössä, on pakko jossain vaiheessa luopua jostain. Mutta mistä?

Luopuminen

Luopuminen on siinä määrin melko pelottava sana, koska se tarkoittaa sitä, että jätetään jotain ”jälkeen”, joko kokonaan tai osittain. Kuolema on luopumista toisesta ihmisestä, tavaroiden lahjoittaminen on luopumista ja esimerkiksi toiselle paikkakunnalle muuttaminen saattaa olla monella tavalla luopumista. Jos asiaa lähdetään käsittelemään tästä näkökulmasta, tämä monologi saattaa mennä todella deepiksi, mutta ei kuitenkaan tällä kertaa lähdetä ensimmäisenä liikkeelle ystävien luopumisesta.

Olen ”luopunut” viimeisen vuoden aikana paljosta, tai oikeastaan olen pyrkinyt vaihtamaan tiettyjä asioita parempaan. Luopuminen jonka avulla saavutetaan lisää aikaa, on mielestäni todella usein hyvä vaihtokauppa. Luovuin viime kesänä televisiosta kokonaan, for good. En ole kaivannut kyseistä ”arjen luksusta” ollenkaan, en valehtelematta yhtään sekuntia. Se toimi aikaisemminkin useamman vuoden lähinnä vain koristeena. Televisio sai lähteä.

Vaikutan tietoisesti monella sosiaalisen median kanavalla – monestakin eri syystä. Kannattaako minun kuitenkaan roikkua niistä jokaisella? Instagram on ehdottomasti se number one kaikista vaikuttaja kanavista. Facebook on tehnyt hyvää työtä yhdistäessään myös IG:n jako-ominaisuudet Facebook:iin. Well played! Tämä kaksikko saa siis jäädä, FB:n ja IG:n storyt tulivat taistelemaan Snapchatin rinnalle lyhyiden videoiden muodossa. Onko enää järkevää käyttää kahta palvelua, jossa on käytännössä samat ominaisuudet? IG storyt ottivat nopeasti jalansijaa ja jomman kumman oli mentävä. Ehkä palataan joskus Snapchat…

Luopuminen

Luopuminen kuuluu elämään

Päätin jättää alkoholin vuonna 2018 kokonaan pois kuvioista ja oikeastaan vuonna 2017 käytin sitä muutenkin vain yhden käden sormien verran. Minulla on menneisyyteni sen aineen kanssa – nykyään joka kerta, kun siihen kosken, sisällä herää tiedostamatta ajatus: ”Minkä takia, hyödyttääkö tämä jotain?”, vastaus on, että EI. Ei sitten yhtään mitään. Pystyn pitämään hauskaa ilman sitä sekä terveyteni että pankkitilini kiittävät.

Tietoisia, pieniä ja suuria valintoja. Luopuminen kuuluu elämään ja sitä on aivan pakko aikaan saada itse, jos aikaa edetä elämässä. Jokainen joutuu luopumaan elämän aikana jostain – elämän kiertokulku toimii niin, elämää ei ole suunniteltu siten, että kaikki olisi pelkkää pilvien päältä katselua. Onneksi ei ole.

Luopuminen

Luopuminen ei välttämättä ole helppoa

Joistain asioista luopuminen on helppoa, kun on itse tehnyt valinnan sen suhteen ja perustellut asiat tarpeeksi hyvin itselleen. Usein se kuitenkin myös sattuu, välillä hyvin paljon – asioita tapahtuu joihin et olisi koskaan voinut millään tavalla vaikuttaa. Silloinkin on ainoastaan yksi suunta johon jatkaa ja se on eteenpäin. Kun jostain luopuu, aina tulee jotain tilalle. Aina. Ehkä se on surua tai hetkellistä tyhjän olon tunnetta, mutta loppujen lopuksi jollain se tila täytetään.

Kirjoitan luopumisesta, koska haluan vaikuttaa omaan elämääni positiivisessa valossa, jos en esimerkiksi pidä jostain tilanteesta tai asiasta elämässäni – jostain on silloin luovuttava, vaihdettava hetkellisesti tai pysyvästi. Luopuminen ei ole itselleni negatiivinen termi, vaan tarkoittaa uuden ajan alkua ja uusia mahdollisuuksia. Jos jokin ei tunnu hyvältä, kysyn itseltäni: ”Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos luovun tästä nyt?” Usein mieleeni tullut vastaus ei ole ollenkaan niin pelottava kuin nopeasti ajateltuna saattoi kuulostaa. Silloin on aika luopua.

Elämä on valintoja täynnä.


SOSIAALINEN MEDIA
Facebook: @aaroblogi
Instagram: @aarohuttunen
Youtube: @aarohuttunen
Snapchat: @aarouh 👻
Bloglovin

Löydät minut ja tarinani osoitteesta: www.aarohuttunen.com

Tervetuloa mukaan seikkailuihin!